Stigma vaikuttaa kaiken taustalla – päihdepalveluiden haasteet ja kehittämisen mahdollisuudet
URN:
Tiivistelmä
Päihteiden käytön aiheuttamat ongelmat ovat viime vuosina nousseet vahvasti julkiseen keskusteluun Suomessa. Vaikka huomio on kohdistunut erityisesti pääkaupunkiseudulle, ilmiö koskettaa koko maata. Huumeisiin liittyvät kuolemat johtuvat Suomessa useimmiten monipäihdekäytöstä, ja erityisen huolestuttavaa on nuorten korkea kuolleisuus eurooppalaisessa vertailussa. Vaikka päihderiippuvuuteen voi sairastua kuka tahansa taustaan katsomatta, altistaa päihderiippuvuus usein muille huono-osaisuuden muodoille, kuten mielenterveysongelmille, köyhyydelle ja asunnottomuudelle, samalla kun palvelujärjestelmä kamppailee kasvavan ja monimutkaistuvan palvelutarpeen kanssa. Päihdepalveluiden kehittämistä hidastavat paitsi rajalliset resurssit myös päihderiippuvuuteen liittyvä stigma. Rakenteellinen stigma voi näkyä esimerkiksi palveluiden heikkona saavutettavuutena, lyhyinä kuntoutusjaksoina tai hoitokäytäntöinä, jotka vaikeuttavat hoitoon pääsyä. Stigman tunnistaminen ja vähentäminen on keskeistä, jotta palvelujärjestelmä voi vastata paremmin päihteitä käyttävien ihmisten tarpeisiin ja tukea heidän hyvinvointiaan sekä osallisuuttaan yhteiskunnassa.
Päihderiippuvuus, huono-osaisuus ja palvelujärjestelmän kuormitus
Viime aikoina mediassa on käyty vilkasta keskustelua päihteiden käytöstä aiheutuneiden ongelmien lisääntymisestä. Vaikka huomio on kohdistunut erityisesti pääkaupunkiseudulle, haasteet koskettavat koko Suomea. Muuntohuume Alfa-PVP:n käytön lisääntyminen on noussut esiin monien ilmiöiden taustalla. Tästä huolimatta huumekuolemat Suomessa johtuvat edelleen pääosin monipäihdekäytöstä, yleisimmin alkoholin, bentsodiatsepiinien ja opioidien yhteiskäytöstä. Erityisen huolestuttavaa on, että Suomi johtaa Euroopassa alle 25-vuotiaiden nuorten huumekuolemien tilastoja (EUDA, 2024).
Hallitus on pyrkinyt vastaamaan tilanteeseen varaamalla nuorten huumekuolemien ehkäisyyn noin 11 miljoonan euron rahoituksen vuosille 2025–2027 (STM, 2025). Pelkkä rahoitus ei kuitenkaan ratkaise ongelmaa, jos palvelujärjestelmä ei kykene vastaamaan kasvavaan ja monimuotoiseen tarpeeseen.
Päihderiippuvuus altistaa sairastuneet monille muille huono-osaisuuden ilmiöille, kuten mielenterveysongelmille, köyhyydelle ja asunnottomuudelle. Suomi on ollut pitkään esimerkkimaa asunnottomuuden vähentämisessä, mutta viime vuosina kehitys on kääntynyt nousuun, ja asunnottomien määrä on lisääntynyt (Varke, 2025). Tämä on tapahtunut siitä huolimatta, että edellisessä hallitusohjelmassa (2019–2023) asetettiin tavoitteeksi asunnottomuuden poistaminen kokonaan vuoteen 2027 mennessä.
Vaikka asunnottomuuteen on monia syitä, yksi keskeinen selittävä tekijä on palvelujärjestelmän ylikuormittuminen. Uudet huumausaineet ja ilmiöt edellyttäisivät joustavia ja ajantasaisia hoitomuotoja, mutta käytännössä palvelut reagoivat usein viiveellä. Vaikka Palveluvalikoimaneuvosto on jo vuonna 2021 antanut suosituksia huumeriippuvuuksien hoitoon ja kuntoutukseen, suositusten mukaisia hoitoja on otettu käyttöön vain rajallisesti (Palko, 2021). Syynä ei ole niinkään palvelun järjestäjien tahdon puute, vaan niukat resurssit ja rakenteelliset esteet (Kuvio 1).
Rakenteellinen stigma kehittämisen esteenä
Päihdepalveluiden kehittämisen hitautta ei voida selittää ainoastaan niukilla taloudellisilla resursseilla. Taustalla vaikuttaa vahvasti päihderiippuvuuteen liittyvä stigma. Stigma ilmenee useilla tasoilla, joista rakenteellinen stigma näkyy yhteiskunnan rakenteissa, käytännöissä ja kulttuurisissa normeissa. Se ilmenee esimerkiksi resurssien niukkana kohdentumisena päihdepalveluihin, palveluiden siiloutumisena sekä epäoikeudenmukaisina hoitokäytäntöinä (Strand ym., 2023).
Asiakkaan näkökulmasta rakenteellinen stigma tarkoittaa usein hoitomahdollisuuksien vähentymistä, lyheneviä kuntoutusjaksoja tai sitä, että ennen muuhun, esim. mielenterveyshoitoon pääsyä, edellytetään päihdeongelman hoitamista. Tällaiset käytännöt heikentävät hoidon saavutettavuutta, vaikuttavuutta ja lisäävät syrjäytymistä.
Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi vuonna 2023 kansallisen suosituksen stigman ja syrjinnän vastaisen työn tueksi. Suosituksen valmistelussa tunnistettiin tarve vahvistaa erityisesti kohtaavaa työtä tekevien ammattilaisten mielenterveys-, päihde- ja riippuvuusosaamista. Ymmärryksen lisääminen stigman vaikutuksista nähdään keskeisenä sekä yksilöiden ja heidän läheistensä hyvinvoinnin, että koko yhteiskunnan sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta (STM, 2023). Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on panostanut stigmaan liittyvään viestintään ja koulutukseen, tarjoamalla mm. avoimen verkkokoulutuksen stigmasta, sekä materiaaleja organisaatioiden arvo-työskentelyn tueksi (THL, 2023, s. 25).
JUHO-hanke – vastauksia paikallisiin tarpeisiin
Satakunnan ammattikorkeakoulu (SAMK) on vastannut edellä kuvattuihin haasteisiin käynnistämällä JUHO-hankkeen yhteistyössä Satakunnan Sininauha ry:n kanssa (Kuva 2). JUHO-hankkeen tavoitteena on huumeita käyttävien ihmisten hyvinvoinnin ja osallisuuden vahvistaminen sekä stigmavapaan ja syrjimättömän palvelukulttuurin edistäminen.
Satakunnan Sininauhan osahankkeessa toteutetaan vertaiskoulutuksia huumeita käyttäville henkilöille Porissa, Raumalla ja Säkylässä. SAMKin osuudessa painopiste on ammattilaisten kouluttamisessa ja yhteiskehittämisessä. Työpajoissa huumeita käyttävät henkilöt, sote-ammattilaiset ja kokemusasiantuntijat kehittävät yhdessä palveluita ja niiden saavutettavuutta. Lisäksi keväällä 2026 käynnistyy koulutuskokonaisuus sote-ammattilaisille, jotka kohtaavat työssään runsaasti päihteitä käyttäviä asiakkaita.
JUHO-hankkeen työ jatkuu tiiviissä yhteistyössä ammattilaisten ja huumeita käyttävien ihmisten kanssa. Stigman purkaminen ei ole vain eettinen kysymys, vaan keskeinen edellytys toimivalle, saavutettavalle ja inhimilliselle palvelujärjestelmälle.
Johanna Huhtala
Lehtori ja projektipäällikkö, 0009-0001-2576-3413, Ihmisen toimintakyvyn tutkimuskeskus
Johanna Huhtala on työskennellyt pitkään päihde- ja riippuvuustyön johto- ja kehittämistehtävissä. Hän opettaa aihealuetta sosiaalialan tutkinto-ohjelmassa ja tuo opetukseen vahvan käytännön työelämäkokemuksen. Hänen asiantuntemuksensa liittyy erityisesti päihde- ja peliriippuvuuksiin sekä näiden ilmiöiden yhteiskunnallisiin vaikutuksiin.
Artikkeli on kirjoitettu osana Euroopan unionin osarahoittamaa Joustavia Uudistuksia ja Hyvinvointia Osallisuudesta (JUHO) -hanketta.
