Portugalin päihdepolitiikan opit – mitä voimme soveltaa Suomessa?  

Tiivistelmä 

Keväällä 2026 toteutimme asiantuntijavierailun Portugaliin tutustuaksemme maan haittoja vähentävään päihdepolitiikkaan ja palvelujärjestelmään. Portugalissa päihderiippuvuus nähdään ammattilaisten toimesta ensisijaisesti terveyskysymyksenä - ei rikosoikeudellisena kysymyksenä, vaikka julkinen stigma päihteiden käyttäjiä kohtaan on edelleen vahva. Portugalissa työtä koordinoidaan kansallisesti, ja toteutetaan järjestöissä matalan kynnyksen palveluina ja jalkautuvana työnä. Vierailulla tunnistimme useita kehittämismahdollisuuksia myös Suomessa, kuten palveluiden saavutettavuuden parantaminen, liikkuvien palveluiden lisääminen, haittoja vähentävien toimintamallien vahvistaminen sekä stigmaa vähentävän työotteen lisääminen. Portugalin kokemukset korostavat tosiasioiden tunnustamisen merkitystä: vaikuttavat palvelut rakentuvat ihmisten todellisten tarpeiden ja käyttäytymisen, eivät oletusten varaan. 

Miksi aihe on ajankohtainen? 

Huumausaineisiin liittyvät haitat ovat Suomessa viime vuosina lisääntyneet merkittävästi. Erityisen huolestuttavaa on nuorten aikuisten korkea huumekuolleisuus sekä huumausaineiden käytön aiheuttamien terveys- ja sosiaalisten haittojen kasvu. Kansainvälisessä vertailussa Suomi sijoittuu huumekuolemien määrässä Euroopan kärkimaihin, mikä korostaa tarvetta tarkastella kriittisesti nykyisiä toimintamalleja, ja etsiä uusia ratkaisuja haittojen ehkäisemiseksi. (EUDA, 2024.) 

Portugalissa huumeiden käyttö nousi kansalliseksi huolenaiheeksi 1980- ja 1990- luvun taitteessa. Vuonna 1997 toteutetun Eurobarometer-kyselyn tulokset osoittivat, että portugalilaiset kokivat huumausaineiden käytön sekä siihen liittyvät ilmiöt maan suurimmaksi sosiaaliseksi ongelmaksi. Vuonna 2001 toteutettu huumausaineiden käyttöä koskeva ensimmäinen kattava tutkimus kuitenkin osoitti huumausaineiden kulutuksen olevan tuohon aikaan Euroopan alhaisimpia. Syntyneen huolen sekä alhaisen kulutuksen ristiriitaa selitettiin ongelmallisesti huumeita käyttävien suurella joukolla: etenkin heroiinin käyttäjien määrä oli Portugalissa korkea verraten muuhun Eurooppaan. (Domoslawski, 2011, s.18,19.) 

Portugalia pidetään kansainvälisesti yhtenä tunnetuimmista esimerkeistä vaihtoehtoisesta huumausainepolitiikasta. Maa dekriminalisoi huumausaineiden käytön vuonna 2001 vastauksena huumeiden käytön aiheuttamiin huoliin sekä HIV-epidemiaan. Dekriminalisointi ei tarkoita huumausaineiden käytön ja hallussapidon laillistamista, vaan rikosoikeudellisten seuraamusten korvaamista hallinnollisilla sekä sosiaali- ja terveydenhuolto-painotteisilla toimenpiteillä. Mallin tavoitteena on vähentää käytöstä aiheutuvia haittoja sekä ohjata ihmiset tarkoituksenmukaisten palvelujen piiriin. (Rego ym. 2021.)  

Tärkeimmät dekriminalisaatiolla aikaansaadut tulokset ovat huumeiden yliannostuksiin kuolleiden määrän väheneminen, HIV-tartuntojen putoaminen ja huumausainerikoksista tuomittujen määrän väheneminen. Vuonna 1999 yliannostuskuolemia oli 369 kun vuonna 2016 kuolemien määrä oli enää 30. Neulanvaihto-ohjelman ansiosta rekisteröityjen HIV-tartuntojen määrä putosi vuosien 2000 ja 2017 välillä 907 tartunnasta 18 rekisteröityyn tartuntaan. Uuden lain voimaantulon myötä huumausainerikoksista tuomittujen määrä laski yli 70% vuosien 1999 ja 2017 välillä. (McCarthy, 2020.) 

Portugalin kokemukset tarjoavat kiinnostavan mahdollisuuden tarkastella, millaisia käytäntöjä ja rakenteita voitaisiin hyödyntää myös suomalaisen päihdepolitiikan ja palvelujärjestelmän kehittämisessä.  

Portugalin malli lyhyesti 

Portugalin päihdepolitiikan keskeinen lähtökohta on näkemys päihderiippuvuudesta terveyteen ja sosiaaliseen ulottuvuuteen liittyvänä ilmiönä rikosoikeudellisen ongelman sijaan. Tämä ajattelutapa ohjaa sekä lainsäädäntöä että palvelujärjestelmää. Kun henkilö tavataan hallussaan pieni määrä huumausainetta omaan käyttöön, tapaus ei etene rikosoikeudelliseen käsittelyyn. Sen sijaan henkilö ohjataan määräajassa niin sanotun huumausaineiden käytön ehkäisyyn keskittyvään SICAD-arviointikomission (Commissions for the Dissuasion of Drug Addiction) arvioitavaksi, jossa tilanne arvioidaan moniammatillisesti. Komissio toimii terveysministeriön alaisuudessa, eikä sen tavoitteena ei ole rangaista, vaan tunnistaa palvelutarpeet ja tarjota tarkoituksenmukaista tukea. (Rego ym. 2021.) 

Toimenpiteet määräytyvät henkilön tilanteen mukaan. Haastatteluiden perusteella kukin SICAD:ssa kohdattava huumausaineen käyttöön syyllistynyt henkilö sijoitetaan yhteen kolmesta tuen tarvetta ilmentävästä kategoriasta, joka ohjaa hänelle tarjottavia palveluita. Osa tarvitsee ainoastaan neuvontaa ja tietoa, kun taas osa hyötyy esimerkiksi päihdehoidosta, kuntoutuksesta, asumispalveluista tai työllistymistä tukevista palveluista. Keskeistä on yksilöllinen arviointi sekä haittojen vähentämiseen perustuva lähestymistapa. (Transform Drug Policy Foundation, 2021.) 

Portugalin mallin onnistumista tukee vahva kansallinen koordinointi. Päihdepolitiikan toimeenpanoa ohjataan keskitetysti (ICAD), mikä mahdollistaa yhteisten tavoitteiden asettamisen, tiedonkeruun ja eri toimijoiden välisen yhteistyön (Transform Drug Policy Foundation, 2021). Tämä näkökulma herättää kysymyksen myös Suomen kansallisen koordinaation riittävyydestä tilanteessa, jossa vastuut jakautuvat useiden ministeriöiden hallinnonaloille.  

Matalan kynnyksen palvelut käytännössä 

Vierailimme Lissabonissa useissa haittoja vähentävää työtä tekevissä organisaatioissa ja tutustuimme siihen, miten haittoja vähentäviä palveluita käytännössä toteutetaan. 

Ares do Pinhalin liikkuva korvaushoitoyksikkö tarjosi metadonihoitoa seitsemänä päivänä viikossa eri puolilla kaupunkia. Toiminta oli suunniteltu mahdollisimman saavutettavaksi: palvelu vietiin asiakkaiden luo sen sijaan, että asiakkaiden olisi tullut hakeutua palveluihin. Korvaushoito oli saavutettavaa myös hoidontarpeenarvioinnin osalta: metadonihoito aloitettiin, jos asiakkaan liikkuvassa korvaushoitoyksikössä antama seula oli positiivinen opiaattien osalta. Yksikön toiminnassa korostuivat joustavuus, moniammatillisuus sekä yhteistyö muiden viranomaisten ja palveluntuottajien kanssa. Myös lääkäripalvelut tuotiin liikkuvan korvaushoitoyksikön mukana asiakkaiden luo kahdesti viikossa. Psykologi oli tavattavissa päivittäin.

Organisaation ylläpitämässä ensisuojassa yhdistyivät asumisen tuki, terveydenhuolto ja haittojen vähentämisen palvelut. Toimintakykyä tuettiin myös toiminnallisin ryhmin. Erityistä huomiota herättivät valvottujen huumausaineiden käyttötilojen lisäksi alkoholin käyttöön tarkoitettu tila. Sen tavoitteena oli ehkäistä runsaan alkoholinkäytön äkilliseen keskeytymiseen liittyviä vakavia vieroitusoireita, kuten kouristuksia, sekavuutta ja hengenvaarallista delirium tremens -tilaa. Valvottu alkoholin käyttötila toimi siten ennen kaikkea haittoja vähentävänä ja terveyttä suojaavana palveluna. 

Vertaisjärjestö GAT puolestaan tarjosi laajan palvelukokonaisuuden, jossa yhdistyivät vertaistuki, terveyspalvelut, oikeudellinen neuvonta sekä sosiaalinen tuki. Organisaation toiminnassa korostui vertaisten merkitys luottamuksen rakentamisessa ja vaikeasti tavoitettavien ihmisryhmien kohtaamisessa. Jalkautuva työ toteutettiin ammattilaisen ja vertaisen muodostamissa työpareissa, mikä vahvisti sekä palveluiden hyväksyttävyyttä että niiden vaikuttavuutta. 

Bragassa toimiva Projecto Homem toteutti haittoja vähentävää työtä muun muassa jakamalla huumausaineiden käyttövälineitä, kuten polttamiseen tarkoitettuja lasipiippuja sekä tarjoamalla ravitsemustukea ja aktiivista terveysneuvontaa. Organisaation mukaan pitkäjänteinen tiedotus- ja neuvontatyö on osaltaan vaikuttanut siihen, että pistämällä tapahtuva käyttö on vähentynyt suhteessa muihin käyttötapoihin. Pistämisen vähentäminen on tärkeä haittoja vähentävän työn tavoite, sillä siihen liittyy erityinen riski veriteitse tarttuville infektioille, kuten HIV ja hepatiiteille, sekä muille pistämisestä aiheutuville terveyshaitoille (WHO, 2019). Muutkaan käyttötavat eivät ole riskittömiä, mutta siirtyminen pois pistämisestä voi vähentää vakavia terveyshaittoja. Projecto Homem toteutti myös ennaltaehkäisevää työtä. 

Johtopäätökset 

Esittelemme seuraavaksi erilaisia havaintojamme ja ajatuksiamme liittyen siihen, mitä Suomessa nykylainsäädäntö huomioiden voitaisiin kehittää.  

Vahvempi kansallinen koordinointi 

Vaikka Suomen ja Portugalin lainsäädännölliset lähtökohdat poikkeavat toisistaan, tarjoaa Portugalin pitkä kokemus huumausaineisiin liittyvien haittojen ehkäisystä ja palvelujärjestelmän kehittämisestä arvokkaita näkökulmia myös suomalaiseen keskusteluun. Portugalin maantieteellinen sijainti on tehnyt siitä vuosikymmenten ajan merkittävän huumausaineiden kauttakulkumaan Euroopassa, minkä seurauksena maassa on jouduttu kehittämään laaja-alaisia ja pitkäjänteisiä ratkaisuja huumausaineiden käytöstä aiheutuviin yhteiskunnallisiin haasteisiin. 

Suomi osallistuu osana eurooppalaista ESCAPE-verkostoa ruiskuhuumejäämätutkimukseen, jossa analysoidaan Helsingissä terveysneuvontapisteisiin palautettuja käytettyjä ruiskuja. Menetelmä tuottaa laboratoriovarmennettua tietoa pistämällä käytetyistä aineista ja niiden muutoksista. Yhtenäinen tutkimusasetelma mahdollistaa vertailun Euroopan kaupunkien välillä. (THL, 2026.) Eri maiden välillä on merkittäviä eroja suonensisäisesti käytetyissä yhdisteissä.  Länsi- ja Keski-Euroopassa heroiini ja kokaiini ovat tyypillisesti yleisimpiä pistämällä käytettyjä aineita. Suomessa pistoskäyttö painottuu buprenorfiiniin, amfetamiiniin ja viime vuosina synteettisiin katinoneihin. (THL,2026.) 

Suomen ja Portugalin huumausaineiden käytön tilanteesta löytyy myös yhtäläisyyksiä. Samoin kuin Portugalissa, kansalaisten huolen ovat nostattaneet ilmiön nouseminen katukuvaan etenkin suurissa kaupungeissa. Rikosoikeudelliset seuraukset aiheuttavat Portugalin lähtötilanteen tavoin tämän hetken Suomessa osattomuutta: rikosrekisteri vaikeuttaa sijoittumista työelämään ja muuhun yhteiskuntaan. THL:n huumausainekuolemien ehkäisemiseksi luomien suositusten laajamittaiseen toteutukseen ei löydy poliittista tahtotilaa keskustelun polarisoituessa ja yleisen mielipiteen nojatessa edelleen rangaistavuuteen. Portugalissa dekriminalisaatio ja haittoja vähentävä työ kohtasivat myös vastustusta, mutta laajamittaisiin muutoksiin ryhdyttiin siitä huolimatta. Keskeisenä syynä voi arvella olevan HIV:n leviäminen tilanteessa, jossa hoito oli vielä vasteetonta: viruksen yleistyminen edelleen olisi voinut johtaa terveydenhuollon kriisiin. 

Yksi keskeisimmistä havainnoista vierailumme aikana liittyi kansallisen koordinaation merkitykseen. Suomessa huumausaineisiin liittyvät kysymykset jakautuvat useiden ministeriöiden ja viranomaisten vastuulle. Tämän vuoksi olisi perusteltua vahvistaa kansallista koordinaatiota siten, että eri toimijat voisivat muodostaa yhteisen tilannekuvan huumausaineiden käytön kehityksestä sekä suunnitella ja arvioida toimenpiteitä yhtenäisemmin. 

Haittojen vähentämisen asema osana kansainvälistä huumausainepolitiikkaa on vahvistunut viime vuosina. EU ja YK ovat sisällyttäneet haittojen vähentämisen yhä näkyvämmin huumausainepoliittisiin linjauksiinsa, ja vuonna 2024 YK:n huumausainetoimikunta (Commission on Narcotic Drugs, CND) mainitsi haittojen vähentämisen ensimmäistä kertaa päätöslauselmassaan. Vuonna 2025 haittojen vähentäminen sisältyi jo 112 maan kansallisiin linjauksiin. Tästä huolimatta suhtautuminen vaihtelee edelleen, ja haittojen vähentäminen yhdistetään toisinaan huumeiden laillistamiseen sen sijaan, että sitä tarkasteltaisiin kansanterveyttä, ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia edistävänä toimintana. Tällaiset näkemykset sekä rankaiseva huumepolitiikka ja stigma voivat vaikeuttaa haittoja vähentävien palvelujen käyttöönottoa ja niihin pääsyä. (Kotovirta & Tammi, 2018; UNODC, 2024.) 

Saavutettavat ja liikkuvat palvelut 

Suomessa olisi mahdollista edistää päihteitä käyttävien henkilöiden hyvinvointia jo nykyisen lainsäädännön puitteissa vähentämällä stigmaa ja vahvistamalla yhdenvertaista kohtaamista THL:n suositusten mukaisesti (Kailanto & Viskari, 2022). Kansainvälinen tutkimus ja Portugalin kokemukset osoittavat, että kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä ei tavoiteta vastaanotoilla tai toimistopalveluissa. Tämän vuoksi jalkautuvien ja liikkuvien palveluiden kehittäminen sekä palveluiden saavutettavuuden systemaattinen arviointi tulisi nostaa keskeiseksi kehittämiskohteeksi myös Suomessa. 

Portugalissa palvelut pyrittiin rakentamaan mahdollisimman lähelle ihmisten arkea. Haittoja vähentäviä palveluita, kuten puhtaiden käyttövälineiden jakamista, terveysneuvontaa ja korvaushoitoa, tarjottiin usein samoissa palvelukokonaisuuksissa. Vastaavaa lähestymistapaa voitaisiin hyödyntää myös Suomessa. Esimerkiksi korvaushoitopalveluiden yhteydessä voitaisiin nykyistä laajemmin tarjota puhtaita käyttövälineitä, terveysneuvontaa sekä tietoa turvallisemmista käyttötavoista. Näin haittoja vähentävät palvelut olisivat helposti saavutettavissa niille ihmisille, jotka niitä eniten tarvitsevat. 

Haittojen vähentäminen osaksi palvelujärjestelmää 

Vierailun aikana huomiotamme kiinnitti myös alkoholin käyttöön tarkoitettu valvottu tila. Ratkaisu haastaa tarkastelemaan kriittisesti niitä kulttuurisia ja rakenteellisia oletuksia, jotka ohjaavat eri päihteisiin liittyvää palvelujärjestelmää. Samalla se nostaa esiin kysymyksen siitä, missä määrin palveluiden tulisi perustua päihteiden käytöstä aiheutuvien haittojen vähentämiseen riippumatta siitä, onko kyse laillisesta vai laittomasta päihteestä. 

Suomessa alkoholi on edelleen yleisimmin käytetty päihde, ja sen käyttöön liittyy merkittäviä terveydellisiä, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia haittoja. Päihteitä käyttävien ihmisten palveluissa päihteiden käyttö ei yleensä ole sallittua palvelun tiloissa, vaan käyttö tapahtuu niiden ulkopuolella. Tämä voi osaltaan siirtää päihteiden käyttöä julkisiin tiloihin ja palveluiden lähiympäristöön ja lisätä esimerkiksi melua, julkista päihteiden käyttöä ja turvattomuuden kokemuksia. Näitä ympäristöön kohdistuvia haittoja pyritään Suomessa vähentämään muun muassa naapurustotyöllä (THL, n.d.). 

Portugalissa näkemämme valvottu alkoholin käyttötila herätti kuitenkin kysymyksen siitä, voitaisiinko osaan näistä haitoista vaikuttaa myös palveluiden toimintatapoja kehittämällä. Sen sijaan, että päihteiden käyttö tapahtuu palveluiden ulkopuolella valvomattomissa olosuhteissa, voitaisiinko joissakin palveluissa tarjota mahdollisuus hallitumpaan ja turvallisempaan käyttöön? 

Portugalin kokemukset eivät sellaisenaan tarjoa Suomeen siirrettävää mallia, mutta ne haastavat tarkastelemaan haittojen vähentämistä nykyistä laajemmin. Valvotummilla ratkaisuilla voisi olla mahdollista vähentää samanaikaisesti sekä päihteitä käyttävien ihmisten terveysriskejä että ympäristölle ja naapurustolle aiheutuvia haittoja. Tämä näkökulma nostaa esiin kysymyksen siitä, voisivatko palvelut nykyistä paremmin vastata yhtä aikaa palveluiden käyttäjien ja ympäröivän yhteisön tarpeisiin. 

Tosiasioiden tunnustaminen päihdepolitiikassa 

Vierailun perusteella nousi esiin myös tarve tarkastella kriittisesti suomalaisen päihdejärjestelmän toimintalogiikkaa. Suomessa tunnistetaan laajasti huumausaineiden käyttöön liittyvät ilmiöt ja niiden aiheuttamat haitat, mutta käytännön toimenpiteet eivät aina vastaa tätä tietopohjaa. Palvelujärjestelmässä esiintyy toisinaan ristiriita tilanteen tosiasiallisen tunnistamisen ja käytännön toimintatapojen välillä. Sen sijaan, että palveluita kehitettäisiin johdonmukaisesti vastaamaan asiakkaiden todellisia tarpeita, saatetaan ylläpitää rakenteita, jotka vaikeuttavat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten tavoittamista. Portugalin kokemukset korostavat tosiasioiden tunnustamisen merkitystä: päihteiden käyttöä ei hyväksytä, mutta sen olemassaolo tunnistetaan, jolloin myös haittojen vähentämiseen tähtäävät toimet voidaan rakentaa realistiselle pohjalle. 

Portugalin kokemukset tukevat myös valvottujen käyttötilojen pilotoinnin jatkovalmistelua Suomessa. Mahdollinen käyttötilakokeilu tulisi kytkeä osaksi laajempaa kansallista päihdepoliittista kehittämistyötä sekä yhdistää korkeatasoiseen vaikuttavuus- ja kustannusvaikuttavuustutkimukseen. Näin voitaisiin tuottaa päätöksenteon tueksi luotettavaa tietoa palvelun vaikutuksista esimerkiksi yliannostuskuolemiin, tartuntatautien leviämiseen, palveluihin kiinnittymiseen ja alueelliseen turvallisuuteen. 

Lisäksi tarvitaan kohdennettua ja tutkimusperustaista terveysviestintää huumausaineita käyttäville henkilöille. Erityisesti eri ikäryhmien tarpeet huomioiva koulutus- ja neuvontamateriaali voisi tukea haittojen vähentämistä ja turvallisempia käyttötapoja. Samanaikaisesti tarvitaan lisää tutkimustietoa erilaisten huumausaineiden, lääkkeiden ja käyttötapojen terveysvaikutuksista. Tiedon tuottamisen lisäksi olennaista on sen välittäminen kohderyhmille helposti saavutettavalla tavalla esimerkiksi jalkautuvan työn, vertaistoiminnan ja matalan kynnyksen palveluiden kautta. 

Portugalin vierailun keskeisin oppi liittyi tosiasioiden tunnustamiseen. Haittoja vähentävät palvelut rakennettiin sen pohjalta, mitä ihmiset todellisuudessa tekevät, eivät sen perusteella, mitä heidän toivottaisiin tekevän (Transform Drug Policy Foundation, 2021). Suomessa päihdepalvelujärjestelmään sisältyy ajoittain ristiriita: asiakkaat ohjataan käyttämään päihteitä palveluiden ulkopuolella, vaikka samalla pyritään vähentämään tästä aiheutuvia haittoja ympäristö- ja naapurustotyöllä. Tämä herättää kysymyksen siitä, ohjaako palveluiden kehittämistä riittävästi tutkittu tieto ja haittojen vähentämisen tavoitteet. Portugalin kokemukset osoittavat, että vaikuttava päihdetyö edellyttää rohkeutta rakentaa palvelut ihmisten todellisten tarpeiden ja käyttäytymisen ympärille. Ehkä keskeisin kysymys suomalaiselle päihdepolitiikalle onkin, uskallammeko rakentaa palvelumme johdonmukaisesti sen tiedon varaan, joka meillä jo on.