Ravitsemuksen merkitys työkyvyn ja työhyvinvoinnin ylläpitämisessä

Johdanto

Työelämässä lisääntyviä haasteita ovat työikäisen väestön toimintakyvyn heikkeneminen, työvoiman ikääntyminen sekä ennenaikainen eläköityminen. Lisäksi pirstaleiset urapolut, etätyön yleistyminen, työpaikkojen monikulttuurisuus sekä kasvavat osaamisvaatimukset luovat haasteita sekä työnantajille että työntekijöille. Ravitsemuksen merkitys osana työkyvyn edistämistä on saanut viime vuosina enemmän huomiota, koska on tunnistettu, että terveyttä edistävä ruokavalio voi parantaa työtehoa ja työhyvinvointia. Koska suomalaiset työikäiset viettävät noin puolet valveillaoloajastaan töissä, myös työpäivän aikaisella ravitsemuksella on merkittävä rooli terveydelle.

Kasva kansanterveyshaaste on lihavuus, joka on yleistynyt viime vuosikymmenten aikana erityisesti nuorten työntekijöiden keskuudessa (Lundqvist ym., 2025). Lihavuus lisää monien muiden sairauksien riskiä ja on yhteydessä heikompaan työ- ja toimintakykykyyn sekä alentuneeseen mielenterveyteen (Lihavuus: Käypä hoito -suositus, 2024). Samoin muut epäterveellisiin elintapoihin liittyvät sairaudet, kuten sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöt sekä korkea verenpaine ovat lisääntyneet suomalaisilla työikäisillä (Lundqvist ym., 2025). Siispä työikäisen väestön työkyvyn tukeminen elintapojen avulla on tärkeää. Työnantajan investoinnit terveyttä edistäviin toimiin voivat tuottaa hyötyjä sekä työnantajalle että työntekijälle. Sairauspoissaolot ja työkyvyttömyys voi vähentyä, jaksaminen ja työteho parantua sekä työhyvinvointi kasvaa.

Kastaus on kirjoitettu osana RAVI-hanketta, joka on Euroopan unionon osarahoittama. RAVI-hankkeessa tutkitaan ravitsemuksen vaikutusta työikäisten suomalaisten työkykyyn, työhyvinvointiin ja elämänlaatuun. Katsauksessa tutkittiin, millaisia yhteyksiä ravitsemuksella on työkykyyn, työn tuottavuuteen, työhyvinvointiin sekä sairauspoissaolojen määrään. Lisäksi selvitettiin, onko ravitsemusinterventioilla positiivisia vaikutuksia työhön liittyviin vasteisiin. Käytetty lähdemateriaali koostuu pääasiassa poikkileikkaus- ja kohorttitutkimuksista sekä systemaattisista katsauksista.

Minkälaiset ruokavaliotekijät ovat yhteydessä parempaan työkykyyn?

Ruokavalion yhteyksiä työkykyyn on tutkittu useissa poikkileikkausasetelmissa; vahvaa näyttöä syy-seuraussuhteista ei vielä ole. Poikkileikkausnäyttö on kuitenkin hyvin yhdenmukaista sen suhteen, että terveyttä edistävä ruokavalio, johon kuuluvat esimerkiksi runsas kasvikunnan tuotteiden ja täysjyväviljojen käyttö sekä vähäinen runsassokeristen ja -rasvaisten elintarvikkeiden käyttö, on yhteydessä parempiin työhön liittyviin vasteisiin, kuten työkykyyn, työn tuottavuuteen ja työhyvinvointiin (Penttinen ym., 2021; Virtanen ym., 2022; De Bortoli ym., 2021; Oellingrath ym., 2019; Merrill ym., 2012; Malińska & Bugajska, 2021). Suomalaisessa 630 henkilön poikkileikkaustutkimuksessa todettiin, että uupumusoireita on vähiten heillä, jotka käyttävät vähärasvaisia maitotuotteita, kasviksia, hedelmiä ja marjoja sekä vaalea lihaa (Penttinen ym., 2021). Yhteydet säilyivät, kun vakioitiin ikä, koulutusvuodet, liikunta sekä masennusoireet.

Samasta aineistosta tutkittiin työn imua, joka kuvaa työn mielekkyyttä kolmen ulottuvuuden kautta: tarmokkuus (energia, sinnikkyys), omistautuminen (merkityksellisyys, innostus) ja uppoutuminen (syvä keskittyminen, nautinto). Tulosten perusteella työn imu oli positiivisesti yhteydessä terveellisempien ruoka-aineiden, kuten täysjyväviljojen sekä kasvikunnan tuotteiden, runsaampaan käyttöön (Virtanen ym., 2022). Samoin ahdistus- ja masennusoireet laskivat aineistossa lineaarisesti sen mukaan, mitä enemmän terveellisempiä ruoka-aineita kulutettiin. Sen sijaan epäterveellisten ruokien kulutus ei ollut yhteydessä työn imuun. Tulokset viittaavat siihen, että työn imuun vaikuttaa nimenomaan suurempi terveellisten ruokien kulutus, ei pienempi epäterveellisten ruokien kulutus.

Norjalaisessa seurantakohortissa havaittiin, että epäterveelliset elintavat olivat yhteydessä alentuneeseen työkykyyn sekä lisääntyneisiin sairauspoissaoloihin (De Bortoli ym., 2021). Useat epäterveelliset elintavat yhdessä lisäsivät riskiä enemmän kuin yksi tapa yksinään. Erityisesti epäterveellinen ruokavalio, kuten runsas pikaruoan ja vähäinen kasvikunnan tuotteiden käyttö, vähäinen liikunta sekä tupakointi oli yhteydessä alentuneeseen työkykyyn viiden vuoden seurantajakson aikana. Kohorttiasetelma antaa viitteitä siihen suuntaan, että ruokavalio voisi olla yksi syy alentuneeseen työkykyyn, mutta varmoja päätelmiä syy-seuraussuhteista ei voida vielä tehdä. Toisessa norjalaisessa, yli 16 tuhannen hengen, poikkileikkaustutkimuksessa työkyky oli matalin heillä, joilla oli epäterveellinen ruokavalio (Oellingrath ym., 2019). Epäterveellinen ruokavalio määriteltiin sellaiseksi, jossa oli vähän kasvikunnan tuotteita sekä rasvaista kalaa ja runsaasti prosessoituja lihavalmisteita sekä suklaata tai makeisia. Myös vähäinen liikunta, ylipaino ja tupakointi olivat yhteydessä huonompaan työkykyyn. Epäterveellisten elintapojen osuudeksi heikentyneestä työkyvystä määriteltiin olevan 38 prosenttia, kun taas matalan fyysisen aktiivisuuden, tupakoinnin, korkean painoindeksin ja epäterveellisen ruokavalion vastaavat arvot olivat 16, 11, 11 ja 6 prosenttia.

Samankaltaisia tuloksia saatiin suuresta, lähes kahdenkymmenen tuhannen yhdysvaltalaisen työntekijän, aineistosta. Heillä, joilla oli epäterveellisempi ruokavalio, oli 66 prosentin todennäköisyys tuottavuuden laskulle verrattuna heihin, jotka söivät säännöllisesti täysjyväviljoja, kasviksia ja hedelmiä (Merrill ym., 2012). Myös puolalaisessa noin tuhannen henkilön poikkileikkaustutkimuksessa, jossa tutkittavina oli 50–65-vuotiaita nähtiin, että työkyky oli parempi heillä, jotka täyttivät kasvisten saantisuositukset, joivat tarpeeksi vettä, söivät aamupalan päivittäin, söivät vain vähän makeaa ja noudattivat kasvisruokavaliota (Malińska & Bugajska, 2021). Hyvä fyysinen kunto sekä mielenterveys olivat yksiä vahvimpia hyvän työkyvyn ennustajia. Samoin irlantilaisessa poikkileikkaustutkimuksessa terveelliset ruokailutottumukset, kuten runsas kasvikunnan tuotteiden käyttö sekä vähäinen sokerilla makeutettujen juomien ja välipalojen käyttö, sekä kohtuullinen liikunta olivat negatiivisesti yhteydessä poissaolojen määrään (Fitzgerald ym., 2016).

Yli neljäntuhannen Helsingin kaupungin työntekijän seurantakohortista tehdyn tutkimuksen mukaan työntekijöillä, jotka lisäsivät hedelmien ja kasvisten käyttöä viiden vuoden seurantajakson aikana ja olivat fyysisesti aktiivisia, oli vähemmän sairauspoissaoloja kuin heillä, jotka eivät käyttäneet kasvikunnan tuotteita päivittäin ja pysyivät epäaktiivisina (Salmela ym., 2020). Fyysisesti aktiiviset, kasviksia syövät, työntekijät toivat myös työnantajalleen 620 euron säästön verrattuna työntekijöihin, joilla ei ollut näitä terveyttä edistäviä elintapoja. Ruokavaliomuutokset yksinään eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä kustannuksiin, vaikka kasvikunnan tuotteita enenevissä määrin tai koko ajan runsaammin käyttävillä oli yleisesti pienemmät kustannukset.

Työpaikan tarjoamilla interventioilla voi olla positiivisia vaikutuksia

Tutkimustulokset antavat viitteitä siihen suuntaan, että työnantajien panostukset työntekijöiden elintapamuutokseen voisivat parantaa työkykyä ja työhyvinvointia sekä tuoda kustannussäästöjä työnantajalle. Työpaikan tarjoamien interventioiden hyödyllisten vaikutusten suhteen näyttö on osittain ristiriitaista, mutta enemmän kallellaan positiiviseen suuntaan. Toisissa katsauksissa todetaan, että työpaikan tarjoamat ravitsemus- tai terveysinterventiot saavat aikaan selviä positiivisia vaikutuksia (Rachmah ym., 2022; Schliemann & Woodside, 2019; Jensen, 2011), kun taas toisissa todetaan, että interventioista on tutkimuksesta riippuen vain pieniä hyötyjä tai ei hyötyjä ollenkaan (Nyhus ym., 2023; Grimani ym., 2019; Meliàn-Fleitas ym., 2021; Rongen ym., 2013). Eniten näyttöä interventioiden hyödyistä on sairauspoissaolojen vähenemisen suhteen (Kuoppala ym., 2008, Jensen ym., 2011; Grimani ym., 2019; Van Dongen ym., 2011).

Kuoppalan ym. 46:sta tutkimuksesta koostuvassa katsauksessa (2008) interventiot lisäsivät työhyvinvointia, työkykyä ja vähensivät sairauspoissaoloja hieman, mutta eivät vaikuttaneet fyysiseen kuntoon tai hyvinvointiin yleisesti. Kuoppala ym. toteavat, että tutkimusten laatu on pääosin heikko, mutta poissaolojen vähenemistä koskevien tutkimusten laatu on kohtalainen. Nyhusin ym. katsauksessa (2023) 26:sta tutkimuksesta noin neljäsosa interventioista löysi hyötyjä poissaolojen, työtehon ja työkyvyn kannalta. Onnistuneista interventioista puolet kohdistuivat työntekijöihin, joilla on ylipainoa tai lihavuutta tai heihin, joilla on paljon sairauspoissaoloja. Intervention kohdistaminen näihin ryhmiin voi parantaa onnistumisen todennäköisyyttä.

Jensen ym. kolmestakymmenestä interventiotutkimuksesta koostuvassa katsauksessa (2011) lähes kaikki työpaikan tarjoamat ravitsemusinterventiot vähensivät sairauspoissaoloja ja sairaana töihin tulemista sekä lisäsivät työtehoa 1-2 prosentilla. Myöskin Van Dongen ym. 18 tutkimuksesta koostuvan katsauksen (2011) mukaan interventiot keskimäärin vähensivät poissaoloja sekä työterveyteen liittyviä kuluja ainakin ensimmäisen vuoden aikana. Vaihtelu tutkimusten välillä oli suurta, mutta keskimäärin ne saivat aikaan positiivisia muutoksia. Kun tutkijat rajasivat pois satunnaistamattomat asetelmat, ei hyötyjä poissaolojen tai työterveyskulujen vähenemiseen enää nähty. Myös Rongenin ym. katsauksessa (2013) löydettiin pieniä hyötyjä itse koettuun terveydentilaan, sairauspoissaoloihin, työn tuottavuuteen sekä työkykyyn, mutta positiivisia tuloksia saatiin kolme kertaa todennäköisemmin niissä tutkimuksissa, jotka luokiteltiin laadultaan heikoiksi.

Sen sijaan Grimanin ym. katsauksessa (2019) 39:stä tutkimuksesta vain neljäntoista intervention todettiin olevan tehokkaita. Seitsemässä tutkimuksessa sairauspoissaolot vähenivät, kahdessa työssä suoriutuminen parani, kolmessa työkyky kasvoi, yhdessä tuottavuus kasvoi ja yhdessä sekä tuottavuus että työkyky paranivat. Vaikka katsauksessa käytettiin sekä satunnaistettuja että satunnaistamattomia asetelmia, ainakin kaksi laadukasta satunnaistettua kontrolloitua asetelmaa osoittivat, että ravitsemusinterventiolla on positiivisia vaikutusta työkykyyn, tuottavuuteen ja työssä suoriutumiseen.

Minkälaiset interventiot toimivat parhaiten?

Eniten hyötyjä näyttää olevan sellaisista interventioista, joissa yhdistellään useampaa menetelmää, kuten ravitsemustiedon lisäämistä, käytöksen muuttamista ja työpaikan ruokaympäristön muokkaamista. (Nyhus ym., 2023; Grimani ym., 2019; Kuoppala ym., 2008; Meliàn-Fleitas ym., 2021; Schliemann & Woodside, 2019; Hyzy ym., 2023; Rosmiati ym., 2025). Tehokkaimmat interventiot ovat sellaisia, jotka kestävät vähintään viisi kuukautta, ja joissa keskitytään korkeintaan kolmeen selkeään tavoitteeseen (Rachmah ym., 2022; Murimi ym., 2019). Myös interventioiden kohdistaminen työntekijöihin, joilla on ylipainoa tai lihavuutta (Nyhus ym., 2023; Meliàn-Fleitas ym., 2021) tai paljon sairauspoissaoloja (Nyhus ym., 2023) parantaa positiivisten tulosten todennäköisyyttä terveyden ja työkyvyn suhteen.

Yksinään menetelmänä tehokkain näyttäisi olevan yksilöllinen ravitsemusohjaus, erityisesti silloin, jos se on kohdistettu työntekijän henkilökohtaisia tarpeita vastaavaksi (Nyhus ym., 2023). Myös työpaikan ruokaympäristön muokkaaminen, kuten ruokalistan muutokset, terveellisten elintarvikkeiden asettelu linjaston etupäähän, hedelmien ja kasvisten helppo saatavuus sekä annoskokojen säätäminen, näyttää toimivan, vaikka vaikutus onkin pieni (Nyhus ym., 2023 Meliàn-Fleitas ym., 2021). Erityisen tehokkaita ovat ilmaiset tai alennetut terveelliset ruoat. Myöskin epäterveellisten elintarvikkeiden saatavuuden väheneminen ja kasvisten ja hedelmien saatavuuden lisääminen ovat tehokkaita tapoja muokata työntekijöiden ruoankäyttöä työpaikalla (Hyzy ym., 2023). Työpaikan ympäristöön liittyvät muutokset onnistuvat parhaiten silloin, kun yhteistyötä tekevät tahot, kuten työpaikkaruokala, ovat mukana tukemassa käytöksen muuttamista (Murimi ym., 2019).

Työpaikan tarjoamien interventioiden kustannustehokkuus

Ravitsemusinterventioiden kustannustehokkuutta suhteen tulokset ovat ristiriitaisia: Toisissa tutkimuksissa interventiot vaikuttavat positiivisesti poissaolojen määrään, tuottavuuteen tai työkykyyn ja voivat siten vähentää työnantajan kuluja (Jensen, 2011; Kuoppala ym., 2008), toisissa vaikutuksia ei havaita tai ne ovat epäselviä (Nyhus ym., 2023; Grimani ym., 2019; Van Dongen ym., 2011). Van Dongen ym. laskivat katsauksessaan (2011), että interventiot saivat aikaan 113-1384 euron säästöjä vähentyneissä poissaoloissa ja 82-554 euron säästöjä pienemmissä terveydenhuoltomaksuissa. Kun säästöistä vähennettiin intervention aiheuttamat kulut, oli lopputulos -451 euron ja 2575 euron välillä. Keskiarvosäästö oli kuitenkin positiivisen puolella, mikä osoittaa, että  terveys- ja liikuntainterventiot voisivat olla myös työnantajan näkökulmasta järkevä sijoitus. Myös Jensenin katsauksen (2011) mukaan työteho voi intervention seurauksena kasvaa 1–2 %, mikä erityisesti suuremmissa työpaikoissa todennäköisesti ylittää interventioista aiheutuvat kulut. Interventiot kohdistaminen paljon kustannuksia aiheuttaviin työntekijöihin, parantaa säästöjen todennäköisyyttä (Nyhus ym., 2023).

Miksi tulokset ovat epäselviä?

Osittain tulosten vaihtelevuutta selittää erot interventioiden pituuksissa (yhdestä päivästä vuosiin) ja erilaiset vasteiden, eli työkyvyn, työtehon, poissaolojen tai työssä suoriutumisen, mittaustavat. Lisäksi ravitsemusinterventiot on eri tutkimuksissa toteutettu eri tavoilla. Kuitenkin on selvää, että positiivisia tuloksia saadaan useimmiten silloin, kun yhdistellään useampaa menetelmää: ravitsemustiedon lisäämistä, käytöksen muuttamista ja työpaikan ruokaympäristön muokkaamista (Nyhus ym., 2023; Grimani ym., 2019; Kuoppala ym., 2008; Meliàn-Fleitas ym., 2021; Schliemann & Woodside, 2019; Hyzy ym., 2023; Rosmiati ym., 2025). On epäselvää, ovatko havaitut hyödyt pitkäaikaisia, koska suurimmassa osassa tutkimuksia seuranta-aika on ollut vain joitakin kuukausia. Myöskin interventioissa on yleensä mitattu vain työpaikalla tapahtuvaa syömistä, eikä niistä selviä, mitä vapaa-ajalla on syöty. Voi esimerkiksi olla, että työntekijät kompensoivat työpaikan terveellistä syömistä syömällä entistä epäterveellisemmin kotona, mikä johtaa siihen, että mitattavissa vasteissa ei nähdä muutoksia.

Myös satunnaistaminen ja tutkimusten laatu vaikuttaa tuloksiin. Useassa katsauksessa mainitaan, että positiivisia tuloksia säästöjen näkökulmasta saadaan lähinnä satunnaistamattomissa asetelmissa. Kun tutkitaan satunnaistettuja, kontrolloituja asetelmia, eivät interventiot saakaan aikaan säästöjä (Nyhus ym., 2023; Van Dongen ym., 2011). Myös käytetty tilastollinen menetelmä vaikuttaa tutkimusten tuloksiin (Rongen ym., 2013). Satunnaistamattomissa asetelmissa interventioihin valikoituu todennäköisesti henkilöitä, jotka ovat jo valmiiksi hyvin motivoituneita tekemään muutoksia, mikä vääristää itse intervention vaikutuksia. Satunnaistetamattomien asetelmien tehokkuus viittaa siihen, että työpaikalla eniten hyötyjä voisi olla interventiosta, johon saa osallistua halukkaat, valmiiksi motivoituneet, työntekijät.

Työpaikkaruokailu lisää työhyvinvointia

Työpaikkaruokailulla on iso rooli terveellisempien ruokien kulutuksen lisäämisessä, koska suomalaiset työikäiset saavat noin neljäsosan päivän energiastaan lounaasta (Valsta ym., 2018). FinRavinto 2017 -tutkimuksen mukaan henkilöstöravintola on suosituin valinta lounaspaikaksi, jos sellainen on tarjolla. Kuitenkin suurin osa työikäisistä, neljännes miehistä ja neljä kymmenestä naisesta, syö eväitä lounaaksi. Miehillä myös muut ravintolat ovat suhteellisen yleinen valinta lounaspaikaksi henkilöstöravintolan puuttuessa. Korkea koulutustaso lisää todennäköisyyttä lounastaa henkilöstöravintolassa.

Lähes kymmenentuhannen eurooppalaisen työntekijän kyselytutkimuksessa selvitettiin kokemuksia työpaikkaruoasta (Corvo ym., 2020). Lähes kaikki työntekijät kokivat lounaan parantavan iltapäivän työkykyä ja yleistä työhyvinvointia. Mahdollisuus jutella työkavereiden kanssa lounaalla koettiin tärkeänä tekijänä työhyvinvoinnin sekä työpaikan tiimihengen luomisessa, erityisesti isommissa organisaatioissa. Kuitenkin vain kolmasosa pystyi itse vaikuttamaan työpäivän lounaan ajankohtaan ja sisältöön. Vapauden puute vähensi kokemusta työhyvinvoinnista. Erityisesti vuorotyö, työmatkat sekä maastotyö asettavat haasteita työpaikkaruokailun järjestämiselle.

Koska henkilöstöravintolassa syöty ateria on usein lähempänä ravitsemussuosituksia, olisi tärkeä, että työpaikoilla olisi mahdollisuus henkilöstöravintolassa ruokailuun. Erityisesti kalan ja kasvisten sekä hedelmä- ja marjaruokien käyttö on henkilöstöravintoloissa ruokailevilla runsaampaa kuin muissa lounaspaikoissa ruokailevilla (Roos ym., 2004). Sen sijaan ruokailu ravintoloissa työpäivän aikana voi huonontaa ruokavalion laatua, koska terveyttä edistäviä vaihtoehtoja, jotka ovat myös työntekijöille mielekkäitä, on vain vähän tarjolla. Henkilöstöravintoloissa erilaisilla tuuppaustoimilla, kuten ruokien asettelulla, mallikuvien esilläpidolla sekä hinnoittelulla, voidaan vaikuttaa työntekijöiden ruoankäyttöön. Buffet-tyylinen ravintola verrattuna ruokalistaan lisää hedelmien ja kasvisten kulutusta (Jensen, 2011). Myös terveellisten ruokien halvemmalla hinnoittelulla voidaan vaikuttaa niiden kulutukseen työpaikoilla (Meliàn-Fleitas ym., 2021).

Syy-seuraussuhteesta tarvitaan lisää tietoa

Suurin osa työkykyyn ja ravitsemukseen liittyvästä tutkimuksesta on havainnoivaa poikkeileikkaustutkimusta. Tällaisilla asetelmilla ei voida osoittaa syy-seuraussuhdetta ravinnon ja työkyvyn välillä, vaan tulokset kertovat vain yhteyksissä. Näissä tutkimuksissa myös käänteinen kausalitettti on mahdollista, jolloin kuormittava työ johtaisi ruokavalion laadun heikkenemiseen, eikä huono ruokavalio aiheuta huonompaa työkykyä. Esimerkiksi Tanakan ym. katsauksessa (2019) todetaan, että joissain tutkimuksissa henkisesti kuormittava työ voi johtaa heikompaan ruokavalion laatuun. Erityisesti vuorotyöntekijöillä työn kuormitus näyttää johtavan heikompaan ruokavalion laatuun.

Selviä johtopäätöksiä säännöllisiä työaikoja noudattavien työntekijöiden työn kuormittavuuden vaikutuksesta ruokavalioon on kuitenkin hankala tehdä, koska tutkimustuloksia löytyy molempiin suuntiin. Suomalaisessa tutkimuksessa työolojen ja terveyskäyttäytymisen yhteydet olivat heikot, ja yhteydet vaihtelivat eri terveyskäyttäytymisen osa-alueiden välillä (Lallukka ym., 2004). Esimerkiksi naisilla henkisesti kuormittava työ oli yhteydessä terveellisempään syömiseen. Miehillä puolestaan työhön liittyvä väsymys oli yhteydessä suurempaan alkoholinkäyttöön. Työn kuormittavuus ei ollut yhteydessä kasvisten ja hedelmien käyttööön. Samoin pitkittäistutkimus osoitti, että työn kuormittavuuden ja ruokavalion laadun välillä ei ollut yhteyttä (Magnusson Hanson ym., 2016). Voi olla, että sosioekonominen asema voisi selittää epäselvyyksiä yhteyksissä. Korkeammassa sosioekonomisessa asemassa olevilla työntekijöillä ruokavalion laatu on parempi (Salmela ym., 2022), ja toisaalta he ovat todennäköisemmin myös vaativammissa työtehtävissä. Joka tapauksessa tarvitaan lisää tutkimusta kausaalisuuden ymmärtämiseksi.

Johtopäätökset

Terveelliset elintavat ovat yhteydessä parempiin työhön liittyviin vasteisiin useassa poikkileikkausasetelmassa. Terveyttä edistävä ruokavalio, johon kuuluu esimerkiksi runsas kasvisten ja hedelmien käyttö, on yhteydessä parempiin työhön liittyviin vasteisiin, kuten vähäisempiin uupumusoireisiin (Penttinen ym., 2021), parempaan työn imuun (Virtanen ym., 2022), korkeampaan tuottavuuteen (Merril ym. 2012), parempaan työkykyyn (Malińska & Bugajska, 2021; Oellingrath ym., 2019) sekä vähentyneisiin sairauspoissaoloihin (Fitzgerald ym., 2016). Myös kaksi seurantakohorttia on osoittanut ruokavalion ja työhön liittyvien vasteiden yhteyden, mikä antaa viitteitä syy-seuraussuhteesta (De Bortoli ym., 2021; Salmela ym., 2020). Interventioiden osalta hyvin toteutettu, useampaa menetelmää yhdistelevä, ravitsemusinterventio voi vaikuttaa positiivisesti työntekijöiden työkykyyn, työn tuottavuuteen, työssä suoriutumiseen ja työhyvinvointiin sekä vähentää sairauspoissaoloja (Kuoppala ym., 2008, Jensen ym., 2011; Grimani ym., 2019; Van Dongen ym., 2011), mikä voi tuoda säästöjä työnantajalle. Työpaikkaruokailun on osoitettu parantavan ruokavalion laatua (Roos ym., 2004) ja vaikuttavan merkittävästi myös työhyvinvointiin (Corvo ym., 2020).

Lisää tutkimusta tarvitaan erityisesti siitä, mikä on terveellisen ravitsemuksen tai terveellisempien ruokailutottumusten omaksumisen vaikutus työkykyyn ja sen muutoksiin. Tämänhetkinen tutkimusnäyttö on pääosin havainnoivaa ja laadultaan hyvin vaihtelevaa. Erityisesti tarve on kokeellisille tutkimuksille, joissa selvitetään ravitsemuksen vaikutusta työhön liittyviin vasteisiin satunnaistetuissa kontrolloiduissa asetelmissa. Koska monipuolinen ja tasapainoinen ruokavalio vaikuttaa fyysiseen terveyteen, kognitiiviseen suoriutumiseen, vireystasoon ja psyykkiseen hyvinvointiin, ravitsemus on keskeinen osa työkykyä ja työhyvinvointia. Tämänhetkiset tulokset jo osoittavat, että terveellisten elintapojen tukeminen terveyttä edistävän työpaikkaruokailun ja työnantajan tarjoaman ravitsemusohjauksen keinoin voivat olla tärkeitä investointeja sekä yksilön että organisaation näkökulmasta.