Mikä on omaishoitajien ravitsemuksen nykytila?

Tiivistelmä

Omaishoitajien ravitsemus on keskeinen, mutta liian vähälle huomiolle jäänyt osa omaishoitajien toimintakyvyn ja jaksamisen ylläpitoa. Ikääntyneet omaishoitajat ovat erityisessä virheravitsemuksen riskissä, koska kuormittava arki voi tehdä terveyttä edistävän ravitsemuksen toteuttamisen haastavaksi.

Tyypillisimpiä ravitsemushaasteita ovat riittämätön proteiinin, kuidun ja joidenkin vitamiinien, kuten D-vitamiinin ja folaatin, saanti, samoin kuin liian vähäinen energiansaanti. 

Omaishoitajista noin viidennes on aliravitsemusriskissä, mutta suuremmalla osalla omaishoitajista on ylipainoa kuin alipainoa. Ravitsemustilaa ei tule arvioida pelkän painon perusteella, sillä ylipaino ja ravintoaineiden niukka saanti voivat esiintyä samanaikaisesti. Ikääntyneillä lievä ylipaino voi suojata haurastumiselta, joten painon terveyshaittoja arvioidaan liitännäissairauksien perusteella. Sukupuolierot viittaavat siihen, että miespuolisilla omaishoitajilla sekä hoidettavan että omaishoitajan ravintoaineiden saanti on heikompaa.  

Omaishoitajien ravitsemusta voidaan tukea yksilöllisellä ravitsemusohjauksella, joka huomioi ruokavalion monipuolisuuden lisäksi myös suun terveyden, mielialan sekä arjen voimavarat. Omaishoitajan terveyttä edistävä ruokavalio vaikuttaa myönteisesti myös hoidettavaan. Takaamalla omaishoitajan terveyttä edistävä ravitsemus voidaan samalla tukea toimintakyvyn ylläpitoa, kotona asumista sekä taata hoivan jatkuvuus. 

Omaishoitaja huolehtii läheisestään, joka ei sairauden, vamman, ikääntymisen tai muun toimintakykyä heikentävän syyn vuoksi selviydy päivittäisistä toiminnoista itsenäisesti  (Omaishoitajaliitto, 2025). Omaishoitaja huolehtii arjen perusasioista, kuten ruokailusta ja peseytymisestä. Suomessa on noin 300 000–1 000 000 omaishoitajaa, joista suurin osa on yli 65-vuotiaita (Eläketurvakeskus, 2024). Läheisestä huolehtiminen voi jättää itsestä huolehtimisen taka-alalle. Erityisesti ikääntyneiden omaishoitajien jaksaminen ja hyvinvointi ovat vaarassa heikentyä. Yksi merkittävä tekijä omaishoitajien terveyden ja toimintakyvyn ylläpidossa on terveyttä edistävä ja riittävä ravitsemus.

Omaishoitajat ovat virheravitsemuksen riskissä

Virheravitsemuksella tarkoitetaan tilaa, jossa ravinnonsaanti on liiallista tai liian vähäistä suhteessa elimistön tarpeeseen. Termi virheravitsemus kattaa sekä aliravitsemuksen (liian vähän energiaa tai ravintoaineita) että yliravitsemuksen, kuten lihavuuden (Terveyskirjasto, 2016). Omaishoitajat ovat erityisessä virheravitsemuksen riskissä, koska arki voi olla kuormittavaa päivän rytmittyessä hoidettavan tarpeiden mukaan. Tällöin säännöllisen ateriarytmin ylläpitäminen on hankalaa, ja aterioita voi jäädä väliin, ruoanlaitto yksinkertaistua tai oma ruokahalu heikentyä stressin ja väsymyksen takia. On havaittu, että virheravitsemus on omaishoitajilla yleisempää kuin kotona asuvilla ikääntyneillä, joilla ei ole omaishoidettavaa (Koponen ym. 2022).

Riittävä ravitsemus auttaa ehkäisemään haurastumista sekä ylläpitämään fyysistä toimintakykyä ja lihasmassaa, mikä edistää niin omaishoitajan omaa kuin myös hoidettavan hyvinvointia. Sen sijaan puutteellinen ravitsemus ja virheravitsemus heikentävät fyysistä toimintakykyä ja kognitiota sekä lisäävät sairastuvuutta, sairaalahoitoon joutumisen riskiä ja kuolleisuutta (Koponen ym. 2022). Heikentynyt ravitsemustila vaikeuttaa myös arkisia toimintoja, kuten kaupassa käyntiä ja ruoanlaittoa. Pahimmillaan omaishoitaja voi joutua kierteeseen, jossa heikentynyt toimintakyky tekee riittävän ravitsemuksen toteuttamisesta haastavaa. Tällöin voi syntyä noidankehä, jossa haurastuminen ja riittämätön ravitsemus ruokkivat toisiaan.

Heikompaan ravitsemustilaan liittyvät myös sairaudet, lääkitys, huonompi suun terveys ja masennusoireet (Koponen ym., 2021). Kuiva suu, huonosti istuvat proteesit, purentavaikeudet tai nielemisongelmat voivat vähentää syömistä ja kaventaa ruokavaliota. Tällöin on helpompi valita pehmeitä ja nestemäisiä ruokia, jotka eivät aina sisällä tarpeeksi energiaa ja proteiinia (Valtion ravitsemusneuvottelukunta & Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2020). Myös taloudellinen niukkuus näkyy ruokavalion laadussa (Savela ym., 2023). Ravitsemus ei ole vain yksilön valintojen tulos, vaan siihen vaikuttavat myös taloudellinen tilanne, yksilön terveydentila sekä arjen voimavarat.

Ikääntyneellä lievä ylipaino voi suojata haurastumiselta

Yksi virheravitsemuksen muoto on yliravitsemus, joka ilmenee lihavuutena. Suomessa ylipaino ja lihavuus ovat yleisiä myös ikääntyneillä, ja Terve Suomi -tutkimuksen (2024) mukaan yli 65 vuotta täyttäneillä lihavuuden yleisyys on 22 %. Lihavuus voi heikentää terveyttä, liikkumiskykyä ja arjessa selviytymistä sekä lisätä sydän- ja verisuonitautien, tyypin 2 diabeteksen, kaatumisten, avuntarpeen, laitoshoitoon joutumisen ja heikentyneen elämänlaadun riskiä (Jyväkorpi & Strandberg, 2020).

Kuitenkin lievä ylipaino näyttäytyy suojaavana tekijänä, minkä takia ikääntyneelle (yli 65-vuotiaat) suositeltu paino on hieman korkeampi kuin työikäisille. Ikääntyneen suositeltava painoindeksi, joka kertoo pituuden ja painon suhteen, on 23-29 kg/m², kun työikäiselle vastaava suositus on 18,5-25 kg/m². Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että 170 cm pituinen ikääntynyt voi olla jopa yksitoista kiloa painavampi kuin nuorempi aikuinen, ennen kuin ylipainon raja tulee vastaan. Tämä johtuu siitä, että lievä ylipaino ehkäisee sarkopeniaa eli lihasmassan ja voiman heikkenemistä, mikä helposti johtaa toimintakyvyn heikkenemiseen.  Lihavuutta voi myös esiintyä yhdessä heikentyneen lihasvoiman ja -massan kanssa, mitä kutsutaan sarkopeeniseksi lihavuudeksi (Lihavuus: Käypä hoito -suositus, 2025).

Ikääntyneellä ylipainon tai lihavuuden haitallisuutta arvioidaan liitännäissairauksien perusteella. Silloin, jos ei ole lihavuudesta johtuvia sairauksia tai ylipaino ei heikennä liikkumista tai päivittäisiä askareita, painon pudottamiseen ei ole tarvetta. Jos painonpudotukselle on tarve, tulisi se suunnitella yksilöllisesti ja terveydenhuollon ammattilaisen tuella: tavoitteena ei saa olla pelkkä painon väheneminen, vaan lihasmassan, toimintakyvyn ja hyvän ravitsemustilan säilyttäminen. On tärkeä huomioida erityisesti se, että menetetty paino ei ole lihasmassaa, mitä voidaan ehkäistä riittävällä proteiinin saannilla ja lihasvoimaharjoittelulla (Lihavuus: Käypä hoito -suositus, 2025).

Virheravitsemus on yleistä, ja tunnistaminen on puutteellista

Kaikki ravitsemusongelmat eivät näy painossa. Omaishoitaja voi olla normaalipainoinen ja saada silti liian vähän proteiinia, kuitua tai mikroravintoaineita. Siksi ravitsemustilaa tulisi arvioida kattavammin kuin pelkän ulkoisen olemuksen perusteella (Koponen ym., 2021). Suomalaistutkimuksissa noin viidennes omaishoitajista on ollut aliravitsemusriskissä, ja aliravitsemusta on ollut 1,3 prosentilla (Koponen ym. 2021; Kunvik ym., 2017). Terveydenhuollon ammattilaisten tiedetään tunnistavan ikääntyneiden virheravitsemusta heikosti, joten todelliset luvut saattavat olla vielä paljon suuremmat. Esimerkiksi vuonna 2009 julkaistussa suomalaistutkimuksessa hoitajat arvioivat ikääntyneistä potilaista vain 15,2 % olevan virheravittuja, kun todellinen luku oli 56,7 % (Suominen ym. 2009). Lisäksi on mahdollista, että kuormittuneet omaishoitajat eivät jaksa osallistua tutkimuksiin, mikä osaltaan vääristää lukemia (Koponen ym. 2021).

Tyypillisiä omaishoitajan ravitsemushaasteita ovat riittämätön energian, proteiinin, kuidun, folaatin ja  D-vitamiinin saanti (Koponen ym. 2021). Kuitenkin suuremmalla osalla omaishoitajista on ylipainoa (Koponen ym., 2024b). Ylipaino ei kuitenkaan sulje pois aliravitsemusriskiä: ihminen voi saada liikaa energiaa mutta liian vähän ravintoaineita. Erityisesti riittämätön proteiinin saanti on yleistä. Jopa neljä viidestä ikääntyneestä omaishoitajasta saa suosituksia vähemmän proteiinia ruokavaliostaan. Ikääntyessä lihasmassan väheneminen kiihtyy, ja ilman lihasvoimaharjoittelua ja riittävää proteiinin saantia voi toimintakyky heikentyä. Ikääntyneiden ravitsemussuosituksissa yli 65-vuotiaille suositellaankin työikäistä korkeampaa proteiinin saantia: 1,2–1,4 grammaa painokiloa kohti vuorokaudessa (Valtion ravitsemusneuvottelukunta & Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2020). Sairaudesta toipuvilla tarve voi olla vielä suurempi.

Sukupuolierot omaishoitajien ravitsemuksessa

Miespuolisilla omaishoitajilla sekä hoidettavan että omaishoitajan ravintoaineiden saanti on heikompaa. Sen sijaan naisomaishoitajilla painonlasku näyttää olevan tyypillisempää kuin miehillä (Koponen ym., 2024b). Kun omaishoitaja on mies, riski ravitsemushaasteille, kuten riittämättömälle energian, proteiinin ja muiden ravintoaineiden saannille, on suurempi verrattuna tilanteeseen, jossa omaishoitaja on nainen (Puranen ym. 2014). Miehille, erityisesti ikääntyneille miehille, voi ruokahuollon toteuttaminen tuntua haastavalta. Ruokavalio saattaa helposti nojata pitkälti valmisruokiin, joissa proteiinin ja kuidun määrä on pieni, ja suolan ja tyydyttyneen rasvan määrä suuri. Samoin mikroravintoaineiden saanti voi jäädä pieneksi. Esimerkiksi C-vitamiinin saanti voi jäädä riittämättömäksi, jos ruokavalio ei sisällä riittävästi tuoreita hedelmiä ja kasviksia. Toisaalta miespuoliset omaishoitajana näyttävät hyötyvän naisia paremmin ravitsemusohjauksesta, erityisesti proteiinin osalta (Kunvik ym., 2018). Tämä voi liittyä esimerkiksi siihen, että osa miesomaishoitajista tarvitsee enemmän tukea ja tietoa terveellisten ruokavalintojen tekemisestä sekä ruoanvalmistuksesta.

Miten omaishoitajien ravitsemukseen voidaan vaikuttaa?

Tutkimusten perusteella omaishoitajien ravitsemusta voidaan parantaa erityisesti yksilöllisellä ravitsemusohjauksella. On osoitettu, että esimerkiksi proteiinin, D-vitamiinin sekä kalsiumin saanti voi parantua ravitsemusohjauksella (Kunvik ym., 2018; Koponen ym., 2022). Ravitsemuksen lisäksi ohjauksen on osoitettu parantavan fyysistä toimintakykyä (Kunvik ym., 2018). Omaishoitajille annettu ravitsemusohjaus näkyy pidemmällä aikavälillä myös hoidettavien parantuneena ravitsemustilana (Koponen ym. 2024a).

Ravitsemusohjaus ei kuitenkaan vaikuta yhtä lailla kaikkiin, vaan heillä, joilla on masennusoireilua, matala-asteista tulehdusta ja huono suun terveys, ravitsemusohjaus ei ole ollut tutkimuksen mukaan yhtä vaikuttavaa (Koponen ym., 2023). Siispä ravitsemusneuvonnan rinnalla tarvitaan myös muuta tukea, kuten suun terveydenhoitoa ja mielialan huomioimista. Jos omaishoitaja on masentunut tai uupunut, ei ruokavalion parantamiseen ole välttämättä riittäviä edellytyksiä, ja ravitsemusohjaus tulisi yhdistää muuhun tukeen, kuten omaishoidon palveluihin ja tarvittaessa mielenterveyden hoitoon (Koponen ym., 2023). Tutkimusta omaishoitajan ravitsemuksesta on kuitenkin vielä vähän, ja aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet lähinnä laitos- tai kotihoidossa hoidettavien ihmisten ravitsemustilan tutkimiseen. Sen sijaan omaishoitajien omaa ravitsemustilaa on tutkittu vain vähän, vaikka he ovat riskissä virheravitsemukselle.

Ikääntyneiden ravitsemussuosituksista löytyy vastaus moniin ravitsemushaasteisiin

Vuonna 2020 julkaistu ikääntyneiden ruokasuositus (Vireyttä seniorivuosiin) korostaa, että ravitsemushaasteisiin tulee puuttua varhain. Painon tahaton lasku, ruokahalun heikkeneminen, riittämätön proteiininsaanti ja suun ongelmat eivät kuulu normaaliin ikääntymiseen (Valtion ravitsemusneuvottelukunta & Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2020). Suosituksissa nousevat esille erityisesti energian, proteiinin ja D-vitamiinin saanti samoin kuin riittävä nesteytys. Vaikka ikääntyessä energiantarve pienenee lihasmassan laskun ja aktiivisuuden vähenemisen myötä, tulee monen kiinnittää huomiota riittävään energiansaantiin. Liian kevyt ruokavalio voi johtaa painonlaskuun ja toimintakyvyn heikkenemiseen. Tällöin tavoitteena on ruoan energiatiheyden lisääminen terveellisistä lähteistä, esimerkiksi lisäämällä kasviöljyjä, maitotuotteita tai kastikkeita aterioille. Tarkoitus ei ole tehdä ruoasta epäterveellistä, vaan lisätä energia- ja ravintoainetiheyttä, eli saada pienestä annoksesta enemmän energiaa ja ravintoaineita (Valtion ravitsemusneuvottelukunta & Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2020).

Proteiinia tulisi saada jokaisella aterialla terveyttä edistävistä lähteistä, kuten kalasta, kananmunasta, palkokasveista, vähärasvaisista maitotuotteista ja kanasta. D-vitamiinilisää suositellaan yli 75-vuotiaille ympäri vuoden, ellei ruokavalio sisällä runsaasti D-vitaminoituja tuotteita ja kalaa. D-vitamiinia tarvitaan muun muassa luuston terveyteen ja toimintakyvyn ylläpitoon (Valtion ravitsemusneuvottelukunta & Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2020). Myöskään nesteen saantiin tulee kiinnittää erityishuomiota, koska ikääntyessä janon tunne voi heikentyä. Kuivuminen voi näkyä väsymyksenä, sekavuutena, ummetuksena, suun kuivuutena tai yleiskunnon laskuna (Volkert ym., 2022).

Käytännössä hyvän ravitsemustilan ylläpitoa edistävät riittävän tiheät ateriavälit, jolloin annosten ei tarvitse olla liian suuria. Säännöllinen ruokarytmi auttaa sekä omaishoitajaa että hoidettavaa. Suun terveyteen liittyvät haasteet tulee hoitaa ja ottaa huomioon ruokailun suunnittelussa. Samoin ruokailutilanteesta tulisi tehdä mieluisa, ja aikaa syödä tulisi olla riittävästi. Ruokailuhetket ovat tärkeä osa päivärytmiä ja tukevat osaltaan myös hyvää mielenterveyttä.

Johtopäätökset  ja tulevaisuuden suunnat

Ikääntyneiden omaishoitajien ravitsemus on merkittävä osa heidän hyvinvointiaan ja toimintakykyään, mutta valitettavasti sen rooli on jäänyt liian vähälle huomiolle. Merkittävä osa iäkkäistä omaishoitajista saa liian vähän proteiinia, kuitua sekä joitakin vitamiineja ja kivennäisaineita (Koponen ym., 2021). Noin viidennes on aliravitsemusriskissä, mutta myös ylipaino ja ravintoaineiden niukka saanti voivat esiintyä samanaikaisesti (Kunvik ym., 2017; Koponen ym., 2024b).

Omaishoitajat eivät saa systemaattisesti ravitsemukseen liittyvää tukea, ohjausta tai luotettavaa tietoa, ja riski virheravitsemukselle on todellinen. Ravitsemustilan parantaminen edellyttää varhaista tunnistamista, yksilöllistä ohjausta, suun terveydenhoitoa ja ruokavalion räätälöimistä tarpeita vastaavaksi. Parasta olisi tarkastella omaishoitajan ja hoidettavan ravitsemusta yhdessä. Omaishoitajan säännöllinen ruokarytmi ja terveyttä edistävä ruokavalio vaikuttavat myönteisesti sekä omaishoitajaan että hoidettavaan. Omaishoitajan parempi ravitsemustila onkin yhteydessä myös hoidettavan parempaan ravitsemustilaan (Koponen ym., 2024a).

Kuitenkaan omaishoitajien ravitsemuksen parantamiseen liittyviä materiaaleja tai käytännön toimintamalleja ei ole saatavilla. Aiemmat omaishoitajiin kohdistuneet tutkimukset osoittavat, että yksilöllinen ja räätälöity ravitsemusohjaus voi parantaa ikääntyneiden omaishoitajien ja myös heidän hoidettaviensa ravitsemustilaa (Kunvik ym., 2018; Koponen ym., 2022). Tällä voidaan ehkäistä ravitsemuksesta johtuvia terveyshaittoja sekä edistää omaishoitajien mahdollisuuksia jatkaa omaishoitoa. Satakunnan ammattikorkeakoulussa vuosina 2026-2028 toteutettava Voimaa hoivaan -hanke pyrkii vastaamaan näihin puutteisiin. Hankkeen tavoitteena on edistää omaishoitajien ravitsemustottumuksia, hyvinvointia ja toimintakykyä monipuolisen ravitsemusohjauksen avulla sekä lisätä omaishoitajien ja ammattilaisten tietoa virheravitsemuksesta koulutuksen ja materiaalien avulla. Takaamalla omaishoitajan terveyttä edistävän ravitsemuksen voidaan samalla tukea toimintakyvyn ylläpitoa, kotona asumista sekä taata hoivan jatkuvuus.