Taidelähtöisyys osana nuorten ilmastotunteiden käsittelyä

Johdanto

Muuttuvan ilmaston moninaiset vaikutukset ulottuvat laajalle ja vaikuttavat meihin eri tavoin myös tunnetasolla. Ilmastotunteilla viitataan erityisesti ilmastonmuutoksen ja ympäristöongelmien aiheuttamiin tunteisiin, kuten ilmasto- ja ympäristöahdistukseen. Ilmasto- ja ympäristöahdistus voi ilmetä monialaisena näköalattomuutena, pelkoina, suruna, syyllisyytenä, tai vihana. Climate Mental Health -järjestön tuottama ilmastotunneympyrä pyrkii sanoittamaan merkittävämpiä ilmastotunteita ja siitä on löydettävissä yli kaksikymmentä vihan, surullisuuden, pelon ja positiivisuuden ympärille kietoutuvaa tunnetilaa. Yhteistyössä kansainvälisten partnerimaiden kanssa Satakunnan ammattikorkeakoulu tuottaa tietoa eurooppalaisten nuorten ilmastotunteisiin liittyen ja kouluttaa nuorten kanssa työssään toimivia ammattilaisia kohtaamaan erilaisia ilmastotunteita. Työskentelyn keskiöön nousee taidelähtöiset ja taideterapeuttiset lähestymistavat, joilla pyritään muuttamaan ahdistusta toivoksi aktiivisen toiminnan kautta. Taidelähtöisyyden laajat ja tutkitut hyvinvointivaikutukset voivat auttaa haastavien teemojen käsittelyssä ja kanavoinnissa, taideterapeuttinen näkökulma tarjotessa syvemmän ymmärryksen itseilmaisun tueksi. Kehittämistehtävän päätteeksi aineistot ja koulutusmateriaalit kootaan avoimelle alustalle, joka on kaikkien hyödynnettävissä.

Yhteisöllisistä taidemuodoista artivismiin

Ympäristötunteita laajasti tutkinut Panu Pihkala toteaa ilmastohuolen olevan suomalaisten lasten ja nuorten kohdalla suurta ja se voi olla merkittävä uhka sekä lasten että nuorten terveydelle (Pihkala, 2021). Transforming Eco-Anxiety into Ecological Awareness, Art And Action, eli ECO-A -kehittämistehtävä lähestyy eurooppalaisten nuorten ilmastotunteita taidelähtöisiä menetelmiä ja taideterapeuttista näkökulmaa hyödyntäen. Taidelähtöisyyttä perustelee taiteen monipuolisesti vaikuttavat ja tutkitut hyvinvointivaikutukset.

Kehittämistehtävän kontekstissa keskiöön nousevat erityisesti ympäristö- ja yhteisötaiteen perinteet, sekä artivismi, jotka tarjoavat väylän itseilmaisulle ja toiminnalle.  Ympäristötaide on nimensä mukaisesti luontoon tai kulttuuriympäristöön toteutettua taidetta, joka voi olla luonteeltaan tila- tai paikkasidonnaista. Tilasidonnaisessa ympäristötaiteessa teoksen muotokieli suhteutuu ympäristöönsä, siinä missä paikkasidonnainen teos voi sisällöllisesti tai yhteisöllisesti ottaa kantaa tiettyyn paikkaan (Huhmarniemi, 2018; Kiasma, 2025). Ympäristötaiteen erityispiirteisiin kuuluu se, että se pyrkii tarkastelemaan luontoon ja kulttuuriympäristöön liittyviä sosiaalisia ja poliittisia ulottuvuuksia.  Ympäristötaiteen keinoin voidaan synnyttää teos, mutta samanaikaisesti se on myös teko, tapahtuma tai prosessi (Haapamatti, 2019). Usein ympäristötaiteessa korostuukin ympäristöarvot sekä kantaaottavuus ja siten myös ECO-A tarkastelee ilmastotunteiden kanavointia toimintana. Tällainen toiminta voi olla artivistista, eli aktivistista taidetta, jolla on poliittisia ja kantaaottavia pyrkimyksiä. Artivismin voima on kyseenalaistaa totuttuja ajatusmalleja tarjoamalla kriittistä ja tuoretta näkökulmaa taiteen keinoin.

Paikkasidonnaisena taiteena ympäristötaide eroaa perinteisinä pidetyistä taideteoksista, sillä ympäristötaiteen teokset eivät vertaudu perinteiseen kaupallisiin artefakteihin. (Carlson, 2000). Yhteisötaide on nimensä mukaisesti taidetta, jonka toteuttajana on yhteisö. Yhteisötaide syntyy perinteisesti yhteistyössä teoksen syntyä koordinoivan taiteilijan kanssa, jonka voidaan toisaalta katsoa olevan osa tekemisen äärellä olevaa yhteisöä. Yhteisötaiteelle onkin ominaista, että siihen liittyy oleellisesti tekijöiden ja kokijoiden, eli osallistuvan yleisön toimet. Yhteisötaide eroaa taidekäsityksestä, jonka keskiössä on konkreettinen taideteos taiteilijoineen ja näyttelyineen, sillä yhteisötaide pyrkii pikemminkin korostamaan taidetta tekemisenä ja sen kautta (Hiltunen ym., 2001). Taidelähtöisyyden ohessa taideterapeuttinen lähestymistapa tuo itseilmaisun rinnalle terapeuttisen näkökulman.  Taideterapia on taiteellista ilmaisua hyödyntävä terapiamuoto, joka on laadullisista tavoitteista vapaata (Suomen Taideterapiayhdistys).

Ilmastotunteiden maantieteellisiä eroja

Vuonna 2021 julkaistun Young People’s Voices on Climate Anxiety, Government Betrayal and Moral Injury: A Global Phenomenon -ympäristöahdistustutkimuksen mukaan nuorten ilmastotunteet ja ympäristöahdistus on korkeinta niissä maissa, joissa ilmastokriisin vaikutukset ovat suurimpia.  Suomalaisissa nuorissa ilmastohuolet näkyivät näköalattomuutena, suruna, avuttomuutena ja pelkona, siinä missä ahdistuksena, syyllisyytenä ja suuttumuksenakin (Pihkala, 2021). Ilmasto- ja ympäristötunteissa on alueellisia eroja sillä ilmastonmuutokseen liittyvät ilmiöt nousevat arkeemme alueellisesti erilaisin tavoin. Eteläeuroopassa muutokset voivat ilmetä sietämättöminä olosuhteina, kuten lisääntyneenä kuumuutena, siinä missä Suomessa koetaan ilmastosurua tasapäistyvien vuodenaikojen osalta. Kansallisesti  ilmastotunteita on kuitenkin tutkittu ansiokkaasti erilaisissa hankkeissa jo aiemmin ja siten olemme muodostaneet yhteistyösiltoja myös muiden tutkijaryhmien kanssa. Eräs esimerkki aiemmasta kehitystyöstä on vuosina 2023-2025 toteutunut STEA-rahoitteinen Ympäristö- ja Tulevaisuus mielessä -kehittämistehtävä, jota toteutti MIELI Suomen Mielenterveys ry, Nyyti ry ja Tunne ry. Erityisesti korkeakoulujen ja toisen asteen oppilaisten käyttöön suunniteltu maksuton Ympäristö- ja tulevaisuus mielessä -verkkokurssi tarjoaa työkaluja ympäristö- ja tulevaisuustunteiden käsittelyyn ja tarjoaa myös ECO-A -kurssille erinomaista pohjaa jatkokehitystyön näkökulmasta.

Kickoff-tilaisuudessa 2025 Haagissa käynnistynyt kehittämistehtävä on edennyt aikataulun mukaisesti. Olemme kontaktoineet ja tavanneet paikallisia yhteistyötahoja Satakunnassa ja maaliskuussa 2026 saaneet kansainvälisen hanketiimin vierailulle Samkiin. Kullakin osatoteuttajataholla on vastuullaan oma kokonaisuutensa ja näitä kokonaisuuksia kehitetään niin paikallisesti kuin yhteistyöpalavereissa. Kesällä 2026 siirrymme uuteen vaiheeseen, sillä kukin partneritaho kouluttaa kaksi nuorten kanssa työskentelevää ammattilaista kohtaamaan ilmastotunteiden kanssa eläviä nuoria. Kurssille osallistuneet ammattilaiset hyödyntävät osaamistaan syksyllä 2026 ja jatkojalostavat kurssilla saatuja oppeja, järjestämällä nuorille työpajoja aiheeseen liittyen.

Johtopäätökset

Ilmastotunteiden teema kehittämistehtävänä haastaa tekijöitään. Kokonaisuuteen liittyy monimutkaisia ilmiöitä eriarvoisuudesta muihin yhteiskunnallisiin haasteisiin, mutta järkevän faktapohjaisuuden, tietotaidon, toiminnan ja toivon lisääminen auttaa lähestymään tätä mittavaa ja moniulotteista haastetta (Rissanen, 2022). Taidelähtöisyys ja taideterapeuttinen lähestymistapa auttavat tukemaan minäpystyvyyttä, joka ilmastotunteiden ja niihin liittyvän toiminnan kannalta on oleellisessa roolissa. Kehittämistehtävän viitekehyksessä oleellisinta on löytää keinoja, joilla vaikeat ilmastotunteet eivät muutu ilmastolamaannukseksi, vaan raukeaa yksilöä ja ympäristöä hyödyttäviksi teoiksi ja toiminnaksi. Tähän vastaamme tarjoamalla nuorten ja nuorten aikuisten kanssa toimivien aikuisille työkaluja, joilla vahvistaa toimijuutta, osallisuutta ja aktiivisuutta ympäristöön ja ympäristötunteisiin liittyyen. Tulevaisuudessa ECO-A -kurssikokonaisuus voitaisiin pyrkiä integroimaan alasta riippumatta myös osaksi toisen ja kolmannen asteen opiskelijoiden opintoja.