Teknologiavälineitä vireystilan hallintaan

Tiivistelmä

Vireystilan hallintaa voidaan tukea monenlaisilla teknologisilla ja teknologia-avusteisilla ratkaisuilla. Tässä artikkelissa esitellään vireystilan säätelyä tukevia välineitä, jotka hyödyntävät muun muassa hengitystä, liikettä, aistimuksia, värähtelyä, virtuaalitodellisuutta ja fysiologisen tilan seurantaa. Tarkastelu ulottuu yksittäisistä henkilökohtaisista välineistä erilaisiin moniaistisiin ympäristöihin sekä arki-, oppimis-, työ- ja hoivakonteksteihin. Artikkelissa korostetaan, että teknologioiden tarkoituksenmukainen käyttö edellyttää niiden sovittamista käyttäjän tarpeisiin, tilanteeseen ja ympäristöön. Samalla nostetaan esiin moniaistisuuden, yksilöllisen säädettävyyden ja asiakkaan voimavarojen tunnistamisen tärkeys. Tulevaisuudessa vireystilan hallinnan teknologiat voivat kehittyä yksittäisistä välineistä kohti kokonaisuuksia, jotka tunnistavat käyttäjän voinnissa tapahtuvia muutoksia ja mukauttavat toimintaa tai ympäristöä niiden perusteella.

1. Johdanto

Vireystila vaihtelee luonnollisesti päivän aikana ja eri tilanteissa. Toisinaan tarvitsemme enemmän valppautta, keskittymistä ja toimintavalmiutta, kun taas toisissa tilanteissa tavoitteena on rauhoittuminen, palautuminen tai uneen valmistautuminen. Sopiva vireystila ei siten tarkoita mahdollisimman korkeaa vireyttä, vaan kulloiseenkin toimintaan ja ympäristöön sopivaa tasoa. Vireystilaan vaikuttavat esimerkiksi uni ja vuorokausirytmi, fyysinen aktiivisuus, kuormitus, ympäristö sekä erilaiset aistiärsykkeet.

Arjessa vireystilaa säädellään usein varsin yksinkertaisin keinoin: liikkumalla, pitämällä taukoja, vaihtamalla ympäristöä, hakeutumalla valoisampaan tai rauhallisempaan tilaan sekä muuttamalla omaa tekemistä. Näiden tuttujen keinojen rinnalle on viime vuosina tullut yhä enemmän teknologisia ratkaisuja, joiden avulla voidaan sekä tunnistaa vireystilan ja kuormituksen muutoksia että tukea käyttäjää aktivoitumaan, keskittymään, rauhoittumaan tai palautumaan. Teknologiat voivat vaikuttaa esimerkiksi hengityksen, liikkeen, värähtelyn, valon, äänen, virtuaalisten ympäristöjen ja muiden aistimusten kautta. Lisäksi puettavat mittarit mahdollistavat oman fysiologisen tilan ja palautumisen seuraamisen.

Teknologian mahdollisuuksia tarkasteltaessa on kuitenkin tärkeää muistaa, ettei yksittäinen väline itsessään takaa haluttua vaikutusta. Sama teknologia voi yhdelle käyttäjälle olla rauhoittava ja toiselle aktivoiva, ja vaikutuksen kannalta olennaisia muuttujia ovat mm. käyttötilanne, ympäristö, välineeseen valittu sisältö sekä käyttäjän senhetkinen vointi. Hyvinvointiteknologian hyöty syntyykin käyttäjän, teknologian, ympäristön ja tilanteen välisessä vuorovaikutuksessa. Siksi ratkaisujen säädettävyys, yksilöllisyys ja mahdollisuus sovittaa niitä erilaisiin tarpeisiin ovat keskeisiä lähtökohtia.

Tässä artikkelissa tarkastellaan esimerkkien kautta erilaisia teknologisia ja teknologia-avusteisia välineitä, joita voidaan hyödyntää vireystilan tunnistamisen ja säätelyn tukena. Mukana on hengitykseen ja liikkeeseen perustuvia ratkaisuja, kehollisia ja moniaistisia välineitä, värähtely- ja vibroakustisia teknologioita, virtuaalitodellisuutta ja pelillisiä ratkaisuja sekä fysiologista tilaa seuraavia puettavia mittareita. Tavoitteena ei ole muodostaa kattavaa luetteloa markkinoilla olevista tuotteista, vaan havainnollistaa vireystilan säätelyyn soveltuvien teknologioiden monipuolisuutta ja herättää keskustelua niiden mahdollisuuksista erilaisissa arki-, oppimis-, työ- ja hoivaympäristöissä.

 

2. Vireystila arjessa

Vireystila vaihtelee luonnollisesti päivän aikana, ja sen muutokset näkyvät monella tavalla arjessa. Aamulla olo voi olla vielä uninen, iltapäivällä keskittyminen saattaa hetkeksi herpaantua ja kiireinen tai jännittävä tilanne voi puolestaan nostaa vireyttä nopeasti. Vireyden vaihteluun vaikuttavat erityisesti ihmisen sisäinen vuorokausirytmi sekä se, kuinka pitkään olemme olleet hereillä. Mitä pidempään valveillaolo jatkuu, sitä enemmän unipaine kasvaa. Samalla vuorokausirytmi säätelee sitä, milloin olemme luontaisesti virkeämpiä ja milloin elimistö alkaa valmistautua lepoon (Borbély et al., 2016). Myös yksilöllisiä eroja on paljon: toisille aamu on päivän virkeintä aikaa, kun taas toiset ovat parhaimmillaan myöhemmin päivällä. Tutkimuksissa on havaittu, että vuorokaudenaika ja ihmisen oma kronotyyppi voivat vaikuttaa muun muassa tarkkaavuuteen, muistiin ja muuhun kognitiiviseen suoriutumiseen (Chauhan et al., 2025).  Samoin on hyvä muistaa, että esimerkiksi neurokirjon piirteet saattavat vaikuttaa hyvinkin paljon vireyden säätelyyn. Esimerkiksi adhd:n ja autismikirjon yhteydessä vireyden säätely on asia, jonka eteen ihminen saattaa joutua tekemään hyvin tietoisesti töitä. Vastaavasti uneen ja heräämiseen liittyvät pulmat ovat hyvin tavallisia neurokirjon piirteiden rinnalla. (Käypä hoito -työryhmä ADHD, 2025; Autismiliitto 2017).

Vireystila ei suinkaan määräydy vain kellonajan tai nukutun yön perusteella. Myös ympäristö ja oma toiminta vaikuttavat siihen. Esimerkiksi valaistuksella voidaan vaikuttaa koettuun vireyteen ja tarkkaavaisuuteen, joskin vaikutus riippuu muun muassa valon ominaisuuksista, vuorokaudenajasta ja henkilön lähtötilanteesta (Siraji et al., 2022). Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Mikko Härmän sekä aivoterveysalan yrittäjä Teemu Vornasen mukaan erityisesti aamuihin ajoittuva luonnonvalo onkin keskeinen uni-valverytmin tahdistaja (TTL 2017; Vornanen 2025). Luonnonvalon hyödyntäminen ei kuitenkaan ole mikään itsestään selvyys, koska teollistuneissa maissa ihmiset viettävät keskimäärin 90 prosenttia ajastaan sisätiloissa (Bluyssen, 2013; Mannan & Al‐Ghamdi, 2021). Valaistuksen ohella kuormituksen kertyminen pitkän työskentelyn aikana voi lisätä väsymystä. Lyhyiden taukojen onkin havaittu vähentävän väsymystä ja lisäävän koettua energisyyttä, vaikka niiden vaikutus varsinaiseen suoriutumiseen vaihtelee tilanteesta toiseen (Albulescu et al., 2022).

Sopiva vireystila riippuu aina siitä, mitä olemme tekemässä. Tarkkaavaisuutta ja nopeaa reagointia vaativa tehtävä edellyttää yleensä riittävää valppautta, kun taas palautuminen ja nukkumaan valmistautuminen edellyttävät vireyden vähittäistä laskemista. Tavoitteena ei siis ole olla jatkuvasti mahdollisimman virkeä, vaan löytää kulloiseenkin tilanteeseen sopiva vireystila. Arjessa säätelemme vireyttämme usein huomaamattamme - esimerkiksi pitämällä tauon, liikkumalla, vaihtamalla ympäristöä, hakeutumalla valoisampaan tai rauhallisempaan tilaan tai muuten muuttamalla tekemistämme. Teknologia tuo näiden tuttujen keinojen rinnalle uusia mahdollisuuksia: sen avulla voidaan sekä tunnistaa vireystilassa tapahtuvia muutoksia että tarjota keinoja vireyden nostamiseen, ylläpitämiseen tai rauhoittamiseen.

 

3. Välineitä vireystilan hallintaan

Erilaisia välineitä vireystilan säätelyyn on paljon: osa välineistä keskittyy hengityksen kautta tapahtuvaan vireystilan säätelyyn, osa aistimusten kautta tapahtuvaan säätelyyn ja osa esimerkiksi oman tekemisen ja aktiivisuuden seurantaan. Seuraavaksi esitellään esimerkkejä erilaisista hyvinvointiteknologisista välineistä sekä ympäristöistä, joita voidaan hyödyntää vireystilan säätelyn tukena.

3.1 Hengityksen ja liikkeen kautta vireystilaan vaikuttavat välineet

Halo ja BiBi ovat molemmat hengitysharjoittelun apuvälineitä, jotka ohjaavat rauhalliseen ja oikearytmiseen hengitykseen valo-ohjausta hyödyntäen. BiBi hyödyntää lisäksi värinää, joka tukee hengityksen rytmittämistä. Kumpikin laite sisältää neljä erilaista lyhyttä hengitysharjoitusta. Laitteiden keskeinen ero on käyttötarkoituksessa: BiBi on tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön, kun taas magneetilla vaikkapa luokkahuoneen tauluun kiinnitettävä Halo mahdollistaa hengitysharjoitusten tekemisen yhdessä ryhmän kanssa.

Hengitykseen liittyvistä välineistä voisi mainita myös Somnox-hengityskaverin. Kyseessä on nukahtamisen ja rentoutumisen tueksi suunniteltu laite, joka ohjaa käyttäjän hengitystä hengitysliikettä mukailevan liikkeen avulla. Somnoxia pidetään sylissä rintakehän ja ylävartalon alueella joko istuen tai maaten (ja maatessa voi olla selällään tai kyljellään). Välineen käyttäjä tuntee laitteen rauhallisen laajenevan ja supistuvan liikkeen kehossaan, mikä auttaa oman hengityksen vähittäistä synkronoitumista laitteen rytmiin.

Vastaavasti liikkeen kautta vireystilaan vaikuttavista välineistä voisi nostaa esille erilaiset liikuntapelit. Esimerkiksi BlazePod ja MotoTiles ovat pelillisiä apuvälineitä, jotka yhdistävät liikkumisen ja osallisuuden.  Erilaisten valo-, kosketus- ja liiketehtävien avulla on tarkoitus tukea vireystilan nostamista. Samalla voidaan harjoitella esimerkiksi motoriikkaa, tasapainoa, reaktionopeutta, muistia ja keskittymiskykyä. Pelillinen toteutus myös lisää motivaatiota ja mahdollistaa pelaamisen joko yksilöllisesti tai yhdessä muiden kanssa.

 

 

3.2 Aistimusten kautta vireystilaan vaikuttavat välineet

Erilaiset painolelut ja –tuotteet kuten painoeläimet, painopeitot ja –tyynyt sekä painoliivit ovat jo melko hyvin tunnettuja. Nämä kaikki tukevat kehotietoisuutta, rauhoittumista ja keskittymistä. Lisäksi painovälineitä voidaan käyttää levon ja rentoutumisen tukena sekä pitkäjänteisemmän opiskelun ja työskentelyn apuna. Näiden lisäksi tarjolla on runsaasti pienempiä, käsillä tunnusteltavia ja hypisteltäviä aistituotteita. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset fidgetit, pop it-tuotteet ja puristeltavat välineet. Hypistelytuotteiden erilaiset muodot, materiaalit ja tuntumat tarjoavat käsille tekemistä ja voivat tukea rauhoittumista, keskittymistä ja vireystilan säätelyä. Pienen kokonsa ansiosta ne kulkevat helposti mukana ja niitä voidaan käyttää esimerkiksi opiskelun tai muun tekemisen lomassa. Myös 3D-tulostamalla voidaan valmistaa erilaisia fidgettejä. Niiden etuna on mahdollisuus tehdä yksilöllisiä ja tiettyyn käyttötarkoitukseen soveltuvia tuotteita.

 

Aistipuolen välineistä hieman vähemmän tunnettu vaihtoehto on aistilevy. Pulpettikokoinen aistilevy on yksilöllisistä puupalikoista koostuva levy, joka asetetaan työskentelypisteellä jalkojen alle. Käyttäjäkokemusten perusteella aistilevy tuntuu jalkojen alla miellyttävältä ja rauhoittavalta. Lisäksi ideaa on helppo muokkailla käyttäjän mieltymysten mukaan: joku saattaa kaivata voimakkaampia aistimuksia pysyäkseen vireänä pöytätyöskentelyn aikana, jolloin esimerkiksi kaapin kätköistä löytyvä jalkojen hierontalaite voi juuri se väline, jota kaivataan. Jalkojen kautta tulevat aistimukset ovat erityisen hyödyllisiä juuri oppimis- ja työympäristöissä, koska ne jättävät kädet vapaaksi muulle työskentelylle.

Painotuotteiden rinnalla on kehitetty myös lääkinnällisinä laitteina käytettäviä sensorisen integraation ratkaisuja. Esimerkkinä näistä ovat tanskalaisen Protacin kehittämät tuotteet, kuten Sensit-istuimet sekä erilaiset sensoriset tyynyt ja makuualustat. Protac-tuotteet ovat Euroopan unionin lääkinnällisiä laitteita, joiden toiminta perustuu yrityksen kehittämään pallostimulaatioteknologiaan. Tuotteiden sisällä olevat pallot tuottavat kehoon kohdistuvaa syvätuntoa aktivoivaa painetta sekä jatkuvaa, hienovaraista liikkuvaa tuntoärsytystä. Välineiden tavoitteena on lisätä kehotietoisuutta, tukea sensorisen informaation käsittelyä sekä auttaa käyttäjää saavuttamaan tilanteeseen sopiva vireystila. Tutkimuksissa onkin havaittu, että syvätuntoa tuottavat ja kehoa jäsentävät aistiärsykkeet voivat vähentää levottomuutta, lisätä turvallisuuden tunnetta sekä tukea keskittymistä, arjen toimintakykyä ja rauhoittumista. Protac-tuotteita koskevissa tutkimuksissa on raportoitu myönteisiä vaikutuksia muun muassa unen laatuun, rentoutumiseen, keskittymiskykyyn, hyvinvoinnin kokemukseen ja päivittäiseen toimintakykyyn erilaisissa käyttäjäryhmissä, kuten neurokirjon henkilöillä, mielenterveyskuntoutujilla ja ikääntyneillä. (Andersen, Klinge & Martinsen, 2017; Protac 2026.)

 

 

Omana kokonaisuutenaan aistimusten kautta vireyteen vaikuttavista välineistä voisi mainita matalataajuusvärinään perustuvat tuotteet. Näistä tunnetuimpia lienevät Neurosonic-tuotteet, joita löytyy tuoleina, divaaneina, patjoina ja raheina. Neurosonic-tuotteen matalataajuuksinen värähtely edistää mm. rentoutumista, palautumista, unen laatua ja vireyden säätelyä. Neurosonic-laitteissa onkin valmiiksi ohjelmoituna ohjelmia paitsi rauhoittumiseen myös aktivoitumiseen. Matalataajuiseen värinään perustuvaa teknologiaa on saatavilla myös huomaamattomammassa muodossa: Sensate vagushermostimulaattori on kaulaan ripustettava laite, joka värinän avulla saa aikaan vastaavia vaikutuksia. Sensate-laite voidaan yhdistää mobiilisovellukseen, jonka kautta käyttäjä voi valita erilaisia rentoutumista ja stressin säätelyä tukevia värinäohjelmia. Lisäksi tärinään perustuvana ratkaisuna voidaan mainita myös vibroakustisen säkkituolin, joka voi tukea rentoutumista, keskittymistä ja aistisäätelyä. Säkkituoliin integroitu värähtelyelementti välittää matalataajuisen äänisisällön kehoon tuntuvana värähtelynä. Edellä mainittujen ohella on nostettava esille Woojer-liivi, joka välittää matalataajuista värähtelyä kehoon haptisten värähtelyelementtien kautta. Liivin äänisisältö voi olla lähtöisin esimerkiksi musiikista, peleistä tai videoista. Woojer-liiviä voidaankin hyödyntää esimerkiksi erilaisten aktivoivien, rentouttavien tai elämyksellisten sisältöjen yhteydessä, sillä kehossa tuntuva värähtely lisää kokemukseen elämyksellisyyttä ja moniaistisuutta. Viimeisenä esimerkkinä matalataajuusvärinään pohjaavista välineistä voisi poimia Senseez-tärinätyynyn, joka on hieman pienemmän kokoluokan väline. Kyseisen tyynyn värinätoiminto aktivoituu sitä painettaessa, halatessa tai tyynyn päällä istuttaessa. Senseez-tyynyn tasainen värinä auttaa käyttäjää keskittymistä vaativissa tilanteissa esimerkiksi oppitunneilla ja ruokailutilanteissa.

 

Aistivalot on syytä mainita esimerkkinä aistimusten kautta vireystilaan vaikuttavista välineistä. Erilaiset tähtiprojektorit, Hue-valot ja muunneltavat valaistusratkaisut ovat ympäröivän tilan tunnelman muokkaamiseen tarkoitettuja välineitä, jotka tukevat aistisäätelyä ja vireystilan hallintaa. Valojen väriä, kirkkautta ja tehosteita muuttamalla voidaan luoda rauhoittumista, keskittymistä tai aktivoitumista tukevia ympäristöjä. Aistivaloja voidaan käyttää niin rauhoittumiseen ja palautumiseen suunnitelluissa tiloissa kuin myös tavallisissa arkiympäristöissä, kuten erilaisissa oppimis- ja työympäristöissä tai yhteisissä oleskelutiloissa.

Ympäristön rikastamisen ja erilaisten aistimusten mahdollistamisen näkökulmasta on tärkeää syventyä myös VR-laseihin, jotka ovat yleistyneet mukavasti erilaisissa toimintaympäristöissä. VR-laseja voidaan hyödyntää sekä aktivoinnin että rentoutumisen tukena.  VR-laseille on suunniteltu keskittymiskykyä ja aktiivista osallistumista tukevia sisältöjä kuten liikkumista ja tarkkaavuutta vaativia pelejä. Vastaavasti palautumista ja kehollista maadoittumista edistäviä sisältöjä ovat mm. rauhoittavat luontoelämykset sekä rentouttavia harjoituksia sisältävät VR-aineistot. On hyvä muistaa, että VR-sisältö voi olla myös itsetuotettua, kuten esimerkiksi 360-kameralla kuvattua materiaalia niistä ympäristöistä, jotka ovat käyttäjälle erityisen mieleisiä (kuten tiettyyn eläinlajiin liittyvät videot tai vaikkapa hissivideot). Lisäksi VR-kokemusta voidaan halutessa täydentää vaikkapa aiemmin mainitulla vibroakustisella säkkituolilla, jolloin aistikokemus on hyvinkin kokonaisvaltainen.

 

3.3 Aktiivisuuden seurantaan ja vireystilan säätelyyn liittyvät välineet

Kuluttajien paljon hyödyntämät älykellot, älysormukset ja muut fysiologiset mittarit tukevat käyttäjän oman hyvinvoinnin seurantaa ja lisäävät ymmärrystä kehot toiminnasta ja palautumisesta. Mittareiden avulla voidaan seurata esimerkiksi sykettä, sykevälivaihtelua, unen laatua, aktiivisuutta ja aivojen toimintaa. Mittareiden tuottama tieto auttaa tunnistamaan vireystilan vaihteluita, kuormitusta ja palautumista sekä löytämään yksilöllisiä keinoja hyvinvoinnin tukemiseen. Mittareita voidaan hyödyntää esimerkiksi stressinhallinnan ja palautumisen opettelun tukena.

Yhtenä esimerkkinä voisi mainita Muse-aivosähkökäyrämittarin.  Kyseessä on kuluttajille ja tutkijoille suunnattu puettava älylaite, jota käytetään ensisijaisesti stressinhallintaan, unen laadun optimointiin sekä aivotoiminnan seurantaan. Laite mittaa päänosista aivojen sähköistä toimintaa.

Stressin hallintaan liittyvä toinen mielenkiintoinen tuote on Nuanic Ring -älysormus, joka mittaa ihon sähkönjohtavuuden muutoksia. Mittaustiedon avulla voidaan tarkastella sympaattisen hermoston aktivaatiota ja siten saada tietoa esimerkiksi fysiologisesta vireydestä, kuormituksesta, stressireaktioista ja palautumisesta. Mittaustuloksia voidaan seurata mobiilisovelluksessa reaaliaikaisesti ja pidemmällä aikavälillä.

 

 

Vireystilaa ja kuormittumista ei tarvitse tarkastella ainoastaan käyttäjän päälle puettavien tai kehoon kiinnitettävien mittareiden avulla. Myös ympäristöstä kerättävä tieto, kuten melutaso, ilmanlaatu, valaistus, lämpötila sekä tilassa tapahtuva liike ja käyttäytyminen, voivat kertoa ympäristön kuormittavuudesta ja välillisesti ihmisten voinnista. Tällaiset ympäristöön integroidut ja huomaamattomat mittausratkaisut ovat kiinnostava jatkotarkastelun kohde, koska ne mahdollistavat pitkäkestoisen seurannan ilman erillisiä puettavia laitteita.

Kvantitatiivisen mittaustiedon rinnalla on tärkeää kerätä myös käyttäjän omaan kokemukseen perustuvaa tietoa. Fysiologinen mittaus voi kertoa kehon reaktioista, mutta käyttäjän itse raportoima kokemus auttaa ymmärtämään, miten hän tulkitsee oman vireystilansa, kuormittumisensa ja palautumisensa sekä millaisena käytetty teknologia tai ympäristö hänelle näyttäytyy. Teknologia voi kuitenkin helpottaa ja automatisoida myös laadullisen palautteen keruuta.

Aiemmin mainittujen ympäristöön integroitujen mittaratkaisuiden jatkona on luontevaa pohtia myös sitä, miten ympäröivä tila voivat itsessään vaikuttaa vireyden säätelyyn. Kansainvälisen ja suomalaisen tutkimusnäytön perusteella luotoelementit ja luontonäkymät vähentävät selvästi kuormitusta. Samoin viherkasvit, puupinnat, luonnonmateriaalit, luontoäänet ja luontokuvat voivat tukea rauhoittumista ja lisätä ympäristön viihtyisyyttä. Luonnon elementtejä voidaankin tuoda sisätiloihin sekä fyysisinä materiaaleina että teknologian avulla. Onkin tärkeää pitää mielessä, miten monenlaisia mahdollisuuksia teknologia tarjoaa luontoelementtien tuomiseksi osaksi oppimis-, työ-, koti- ja hoivaympäristöjä: Luontokokemuksia voidaan välittää esimerkiksi suurten näyttöjen, projektioiden, virtuaalitodellisuuden, 360°-videoiden sekä luonnon äänimaisemien avulla. Tutkimuksissa nämä virtuaaliset luontoympäristöt ovat tuottaneet myönteisiä vaikutuksia mielialaan, palautumiseen ja stressin vähenemiseen.  (Drakvik, Tyrväinen, Halonen, Haahtela, Haveri & Miettinen, 2024.)

4. Pohdintaa välineiden soveltamisesta erilaisissa ympäristöissä

Vireystilan hallintaan liittyvien teknologioiden laaja kirjo kertoo siitä, että kyse ei ole vain yksittäisistä hyvinvointivälineistä, vaan laajemmin ihmisen, toiminnan ja ympäristön välisen tasapainon tukemisesta. Sama teknologia voi palvella eri ympäristöissä hyvin erilaisia tavoitteita, ja tarkoituksenmukainen välinevalinta edellyttää käyttäjän, käyttötilanteen, tehtävän ja tavoitellun vireystilan huomioimista. Koulussa tavoitteena voi olla esimerkiksi keskittymisen, rauhoittumisen tai toimintaan virittäytymisen tukeminen, työpaikalla palautuminen ja kuormituksen hallinta, kotona arjen ja vuorokausirytmin tukeminen ja hoivaympäristössä esimerkiksi aktivoitumisen, rauhoittumisen, osallistumisen tai päivittäisen toiminnan ohjauksen tukeminen.

Koulu- ja työympäristöissä välineitä voidaan hyödyntää esimerkiksi keskittymisen, rauhoittumisen, toimintaan virittäytymisen sekä tauottamisen tukena. Oppilaitosten aktiivisia taukoja koskevassa systemaattisessa katsauksessa havaittiin myönteisiä vaikutuksia erityisesti luokkahuonekäyttäytymiseen, joskin vaikutukset toiminnanohjaukseen eivät olleet kaikissa tutkimuksissa yhdenmukaisia (Reyes-Amigo ym., 2025). Kuitenkin kansainvälisten tutkimusten valossa vaikuttaa kiistattomalta, että liikkuminen edistää oppimisvalmiuksia – oli kyse sitten oppituntien aikaisesta, oppituntien välissä tapahtuvasta tai opiskelupäivän jälkeen toteutuvasta liikkumisesta (Jaakkola, 2012, s. 59). Samaan aikaan erilaisten aistisäätelyä tukevien interventioiden vaikutukset puolestaan vaihtelevat käyttäjän, intervention ja käyttötilanteen mukaan, mikä korostaa yksilöllisen arvioinnin merkitystä välineiden valinnassa (Ouellet ym., 2018). Tämän vuoksi kouluissa ja työpaikoilla olisi tärkeää tarjota rinnakkain sekä yksittäisen henkilön tarpeisiin soveltuvia välineitä että koko yhteisölle/ryhmälle tarkoitettuja ratkaisuja. Koulukontekstissa on tärkeää muistaa, että yhdelle oppilaalle sopiva paino-, tunto- tai muu aistiväline ei välttämättä palvele toista, kun taas esimerkiksi yhteinen hengitysharjoitus, liikunnallinen tauko tai muunneltava oppimisympäristö voi soveltua koko ryhmän käyttöön.

Kokonaisuuden kannalta on tärkeää tehdä erilaisista keskittymistä, itsesäätelyä, liikkumista ja rauhoittumista tukevista vaihtoehdoista luonteva osa oppimis- ja toimintaympäristöä. Tällöin välineitä ei välttämättä nähdä vain yksittäisille henkilöille tarkoitettuina erityisratkaisuina, vaan laajemminkin keinona tukea koko ryhmän/yhteisön osallisuutta, oppimista ja hyvinvointia. Ajatus on linjassa Universal Design for Learning -lähestymistavan kanssa, jossa oppimisympäristöä pyritään rakentamaan lähtökohtaisesti joustavaksi ja erilaisia oppijoita tukevaksi tarjoamalla useita tapoja osallistua ja toimia (Tomas ym., 2018). Olennaista ei siten ole tarjota kaikille samaa välinettä, vaan rakentaa valikoima erilaisia vaihtoehtoja, joista voidaan löytää tarkoituksenmukaisia ratkaisuja sekä yksilölle että ryhmälle – niin koulu- kuin työympäristöissäkin.

Kuten sanottua, vireystilan säätelyn tarpeet voivat liittyä esimerkiksi kuormituksen tunnistamiseen, keskittymisen ylläpitämiseen, tauottamiseen ja koulu-/työpäivän aikaiseen palautumiseen. Puettavat mittarit auttavat tekemään näkyväksi erityisesti omaa, mutta miksei myös toisen, kuormittumista ja palautumista. Vastaavasti hengitystä, liikettä, valoa, ääntä tai värähtelyä hyödyntäviä ratkaisuja voidaan käyttää vireystilan hetkelliseen säätelyyn. Teknologian tehtävänä voisikin olla ennen kaikkea tukea oman tilan tunnistamista ja madaltaa kynnystä sopivan tauon tai säätelykeinon käyttämiseen esimerkiksi tarjoamalla liikeaktivointia matalan vireyden hetkellä tai rauhoittavan hengitys- tai aistikokemuksen kuormittavan työvaiheen jälkeen.

Kotona vireystilan säätelyn tarpeet vaihtelevat ymmärrettävästi vuorokaudenajan mukaan. Teknologiaa voidaan hyödyntää esimerkiksi aamun käynnistämiseen, opiskeluun tai työskentelyyn virittäytymiseen, aktiivisuuden lisäämiseen, palautumiseen sekä iltarauhoittumiseen. Kodissa sama ratkaisu voi myös palvella eri tarkoituksia eri tilanteissa. Esimerkiksi VR-teknologiaa voidaan sisällöstä riippuen hyödyntää sekä aktivoiviin ja osallistaviin kokemuksiin että rauhoittumiseen ja rentoutumiseen. VR-pohjaisista rentoutusinterventioista on systemaattisessa katsauksessa saatu lupaavia tuloksia esimerkiksi rentoutumisen ja stressin vähentämisen tukena, vaikka tutkimusten toteutustavat ja näytön vahvuus vaihtelevat (Riches ym., 2021). Kotikäytössä erityisen tärkeiksi nousevat ratkaisujen helppokäyttöisyys, vapaaehtoisuus, säädettävyys sekä mahdollisuus liittää niiden käyttö osaksi käyttäjän omia arkirutiineja.

Hoivakodeissa ja muissa ympärivuorokautisen hoivan ympäristöissä vireystilan tukemisen tarve voi liittyä rauhoittumisen ja aktivoitumisen lisäksi vuorokausirytmin, unen, päivittäiseen toimintaan osallistumisen ja toiminnan ohjauksen tukemiseen. Esimerkiksi valo, kosketus, musiikki, värähtely, liike ja muut aistiärsykkeet voivat muodostaa ympäristön, jota muokataan päivän eri vaiheiden ja käyttäjän tarpeiden mukaan. Dementiaa sairastavien hoivakotiasukkaiden aististimulaatiota koskevassa systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa löydettiin viitteitä yöunen ja yöllisen levottomuuden paranemisesta, mutta vaikutukset lepo–aktiivisuusrytmiin olivat vähäisempiä ja tutkimusten välillä oli huomattavaa vaihtelua (Prins ym., 2020). Näyttö ei siten tue yhtä kaikille soveltuvaa ratkaisua, vaan pikemminkin tarvetta tarkastella ympäristöä ja erilaisia aistiärsykkeitä osana yksilöllistä kokonaisuutta. Virtuaalisia ympäristöjä voidaan puolestaan hyödyntää esimerkiksi mielekkään tekemisen, elämyksellisyyden, muistelun ja osallistumisen tukena. Myös VR:n hyödyntämisestä ikääntyneillä on saatu lupaavia tuloksia, mutta käyttötarkoituksen, käyttäjän toimintakyvyn ja teknologian käytettävyyden huomioiminen on tärkeää.

Vireystilan hallinnan kannalta on hyvä huomioida myös ympäristön kuormittavuus. Ympäristön aistikuormituksen kartoituksessa voidaan hyödyntää Satakunnan ammattikorkeakoulun DigiNepsy-hankkeessa kehitettyä tilojen aistiesteettömyyden arviointisovellusta. Sovellus auttaa tarkastelemaan tiloja eri aistien näkökulmasta sekä tunnistamaan ympäristöstä kuormittavia tekijöitä. Vireystilan näkökulmasta sovellusta voidaan hyödyntää esimerkiksi silloin, kun halutaan tunnistaa keskittymistä, rauhoittumista tai palautumista häiritseviä ympäristötekijöitä ja pohtia, miten ympäristöä voitaisiin muokata käyttäjän tarpeita paremmin tukevaksi tai millaisia teknologisia ratkaisuja vireystilan tukena olisi tarkoituksenmukaista hyödyntää.

On selvää, ettei teknologia yksin ratkaise vireystilan säätelyyn liittyviä haasteita, vaan sen tehtävänä on täydentää arjen tavallisia keinoja, kuten lepoa, liikkumista, tauottamista, mielekästä toimintaa ja ympäristön muokkaamista. Olennaista on tunnistaa, millaista vireystilaa kyseinen tilanne edellyttää ja milloin teknologian käyttö tuo todellista lisäarvoa. Ratkaisevaa ei myöskään ole pelkästään se, mihin käyttötarkoitukseen jokin laite on alun perin suunniteltu. Sama teknologia voi sisällön, käyttötavan ja ympäristön mukaan toimia rauhoittavana, aktivoivana tai vireystilaa tasapainottavana ratkaisuna. Tässä yhteydessä moniaistisuus tarjoaakin erityisen kiinnostavan näkökulman. Ihmisen kokemus ei muodostu vain yhden aistin välityksellä, vaan näkö-, kuulo-, tunto- ja liikeaistimukset sekä muut keholliset kokemukset kietoutuvat jatkuvasti toisiinsa ja ympäristöön (Barsalou, 2008). Moniaististen menetelmien avulla voidaan lisäksi tehdä asioista konkreettisempia ja tarjota erilaisia tapoja osallistua ja käsitellä tietoa. Samoin mieleen painettavien asioiden muistijälki on sitä pysyvämpi, mitä useammalla tavalla ja mitä useamman aistialueen kautta käsiteltävää asiaa sisäistetään (Räty ym., 2014). Koska moniaistisuus kiinnittää vahvemmin mielenkiinnon, se toimii myös inklusiivisena menetelmänä (Blanchett, 2012).  Moniaistisuuden hyöty ei kuitenkaan tarkoita mahdollisimman suuren ärsykemäärän tarjoamista. Olennaisempaa on muodostaa tarkoituksenmukainen kokonaisuus ja sovittaa ärsykkeet käyttäjän tarpeisiin, vireystilaan ja käyttöympäristöön.

Visuaaliset, auditiiviset ja taktiiliset ärsykkeet voivat esimerkiksi yhdessä vahvistaa ruumiillistumisen ja läsnäolon kokemusta virtuaalisissa ympäristöissä (Huhtasalo ym., 2026; Kilteni ym., 2012). Eri aistikanavat voivat myös täydentää toisiaan, jolloin esimerkiksi kehollisuuden tai kosketuksen kokemusta voidaan rakentaa useiden aistimusten ja aiempien kehollisten kokemusten välityksellä (Turtiainen, 2019). Hyvinvointiteknologian näkökulmasta moniaistisuutta voidaan siten tarkastella mahdollisuutena rakentaa yksilöllisesti soveltuvia aistiympäristöjä, joissa esimerkiksi valo, ääni, värähtely, kosketus, liike ja virtuaaliset sisällöt muodostavat erilaisia yhdistelmiä sen mukaan, pyritäänkö vireystilaa laskemaan, nostamaan vai tasapainottamaan.

Sama aistiärsyke tai ärsykkeiden yhdistelmä ei tietenkään sovi kaikille. Siksi moniaististen ratkaisujen käytössä korostuvat yksilöllisyys, säädettävyys ja mahdollisuus vaikuttaa sekä ympäristöön että ärsykkeiden voimakkuuteen. Keskeinen mahdollisuus ei siten ole vain yksittäisten aistiärsykkeiden tuottaminen, vaan sellaisten kokonaisuuksien rakentaminen, joissa eri aistit, toiminta ja ympäristö tukevat toisiaan ja muodostavat käyttäjälle tarkoituksenmukaisen kokemuksen.

Tulevaisuudessa erityisen kiinnostavia ovat ratkaisut, jotka eivät ainoastaan tarjoa käyttäjälle keinoja vaikuttaa omaan vireystilaansa, vaan myös tunnistavat vireystilan muutoksia ja mukauttavat ympäristöä tai toimintaa niiden perusteella. Tällöin vireystilan hallinta voi siirtyä yksittäisten välineiden käytöstä kohti ennakoivia ja yksilöllisesti mukautuvia ympäristöjä. Käyttäjän fysiologisen mittaamisen rinnalla myös ympäristöstä kerättävä tieto, kuten melutaso, ilmanlaatu, valaistus, lämpötila sekä tilassa tapahtuva liike ja käyttäytyminen, voi auttaa arvioimaan ympäristön kuormittavuutta ja siinä tapahtuvaa toimintaa. Ympäristöön integroidut mittausratkaisut ovat kiinnostava jatkotarkastelun kohde myös siksi, että ne voivat mahdollistaa pitkäkestoisen seurannan ilman käyttäjän päälle puettavia tai kehoon kiinnitettäviä mittareita.